Lapin leiri

Ylläksellä on parhaillaan käynnissä epävirallinen pyöräsuunnistusmaajoukkueen puolikkaan leiri. Nyt on meneillään neljäs leiripäivä ja ohjelmassa oli mäkivetoja. Suunnitelmissa oli nousta "Isometsän nousu" kolmesti sykkeillä VK1-VK2-MK. Toteutus onnistui omalta osaltani ihan suunnitelmien mukaan, mutta vauhti vain oli aivan matelua. Hädin tuskin pääsin kuntohiihtelijöistä ohi Lahtisen Tuomon tykittäessä 1,5 min nopeammin ja Tuomon hitain vetokin oli nopeampi kuin nopein omani. Jutilan Juusokin meni hieman itseäni nopeammin, mutta tämä ero ei ollut suuri. Tästä voi vaan päätellä, että Tuomo on hirmu tikissä ja tästä lähdetään aivan altavastaajana jatkamaan treenejä.

Leirin alun kolme päivää on onnistunut ihan hyvin. Kahtena ensimmäisenä päivänä tuli tehtyä ihan hyvät neljän tunnin PK-lenkit. Ensimmäisellä lenkillä oli melko tarpomista juuri sataneessa hangessa eikä toisellakaan mitenkään liukas keli ollut, mutta kuitenkin huomattavasti parempi hiihtokeli.
Kolmantena päivänä eli lauantaina oli aamulla herätessä mittarissa -25 ja oli jo edellisenä päivänä ennusteista katsottu että ei taida pystyä pitkälle lenkille. Teimme aamusta pienen juoksulenkin, jonka päälle pienen kuntopiirin. Illalla kävimme vielä hiihtämässä lämpöladulla 1,5 h lenkin. Täällä Lapissa on käsittämätön ilmasto kun Äkäslompolon keskustassa oli pakkasta -25 ja tyyni keli, oli vastaavasti parin kilometrin päässä, noin 150 m korkeammalla pakkasta -7 ja kova tuuli. Siellähän oli sitten hyvä hiihdellä kun enimmäkseen latu kulkee suojaisassa paikassa eikä tuuli juuri haittaa.
Leiri jatkuu vielä neljä päivää ja luultavasti pakkaset ei jatkossa haittaa. Eli PK:ta vielä pitäisi mättää ja loppuleiristä toinen samanlainen 3xIsometsä treeni. 

Sisätreenejä ja kuntotestiä

Sisäpyöräilyssä, kuten muussakin treenaamisessa, olosuhteilla on iso merkitys. Omassa kämpässä suuri virhe on, että työpöytä on noin 2 cm liian matala, jonka johdosta eturengas ei mahdu sinne alle. Tämähän ärsyttää suuresti, sillä nyt ei ylety kunnolla räpläämään läppäriä ajaessa.

Toinen pitkään vaivannut virhe, tuulettimen puutos, on nyt korjattu ja hikoilun määrä on tästä johtuen hieman pienentynyt sisätreeneissä. Toinenkin merkittävä asia parani, nimittäin penkki. Nykyinen 14 cm leveä on huomattavasti miellyttävämpi ajaa kuin entinen 13 cm leveä Selle Italia. Yllättävän pienellä leveyden muutoksilla sitä saa ihmeitä aikaan, mutta vanha vaan tuntui koko ajan hieman liian kapealta omille istuinluilleni.
Sisätreenit luultavasti hieman vähenevät, sillä Puijolla on melko hyvät hiihtokelit tällä hetkellä. Stadionin lähiseudulla ladut ovat ihan priimaa ja myös golfkentällä on hyvät ladut, mutta pidemmät lenkit Antikkalan ja Puijonsarven kautta on vielä vähän heikkoja ja kaipaavat hieman lisää lunta. Pitkiä yhdyslatuja ei ole ilmeisesti vielä ajettukaan. Melko mäkistä on vaan hiihtää 5 km:n kilpalatua kaksi tuntia, mutta tuleepahan ainakin nousumetrejä.

Kuntotesti tuli käytyä viime perjantaina Vierumäellä ja tänään tuli siitä analysoidut tulokset sähköpostiin. Testi tehtiin aloittaen 75 W kuormasta ja nostot 2 min välein 25 wattia kerralla. Lyhyesti tuloksista sen verran, että ainakin jonkinlaista parannusta oli tullut edellisiin tuloksiin. Mäen nousuun eniten vaikuttava luku W/kg oli noussut 5,5:sta arvoon 5,9 W/kg. Hapenottokin oli noussut 5:llä ja oli nyt arvossa 70 ml/kg/min. Lopetuswatit oli nyt 407 W kun edellisellä kerralla oli jäänyt hieman alle 390 W. Yksi positiivinen asia oli myös alakynnyswattien nousu. Edellisellä kerralla oli määritelty 200 W ja nyt 233 W. Tuohon lukemaan saattaa testaajan analysointi vaikuttaa, mutta laktaatit tässä kohdassa oli ollut edellisellä kerralla 1,3 ja nyt 1,2 niin ei koko kehitys ainakaan analysoinnista selity.

Pyöräilijäkö hiihtää

Syksyllä pyöräsuunnistajan näkökulmasta on toisaalta hyvä, mitä pidemmälle lumettomat kelit jatkuvat, mutta toisaalta olisi kuitenkin mukava päästä jo hiihtämään ja hiihtosuunnistamaan. Pyöräily on tietysti helpompaa ja saa parempia treenejä aikaan kun ei ole lunta, ja sitä aikaa olen tässä yrittänyt hyödyntää. 

Onko pyöräilijän sitten lumen tultua hyvä hiihtää talvet? Sitä on vaikea sanoa, millaisessa pyöräkunnossa sitä olisi, jos yrittäisi ajaa läpi talven pelkästään pyörällä eikä hiihtäisi ollenkaan, mutta henkisesti se voisi olla raskasta Suomen keliolosuhteiden vuoksi. Oma tuntemus on, että hiihto sopii melko hyvin pyöräilijän peruskuntokauteen, mutta silti pyöräilyä on pidettävä yllä talvet. Hiihdossa on myös riski, että tarttuisi yläkroppaan lihasten muodossa hieman pyöräilyn kannalta turhaa massaa, mutta se riski on otettava.

Toisaalta hiihtäminen on luultavasti yksi niistä syistä, joiden takia Suomesta ei ole tullut kansainvälisen tason huippuja maantiepyöräilyyn. Moni suomalainen pyöräilijä hiihtää talvisin, kun pyöräily lumi-/räntäsateessa tai kovassa pakkasessa on vielä ikävämpää kuin hiihtäminen. Vastaavasti italialainen kilpailija ajaa läpi talven pyörällä sulalla maalla niin ei ole mitenkään yllättävää, että italialainen ajaa hieman kovempaa kesällä. 

Tällä hetkellä tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä mikäli sääennustuksia on uskominen, alkaa talvi loppuviikosta. Tämä alkava luminen vuodenaika kestää ainakin Kuopiossa luultavasti noin neljä kuukautta, joka on kolmasosa vuodesta. Tarkoittaen myös sitä, että suomalaisen pyöräilijän pitää harjoitella kolmasosa urheilu-urastaan hangessa. Joskus jokin viisas urheilutietäjä on sanonut, että normaalisti kestävyysurheilussa suurimmat otetaan sen jälkeen, kun on harjoitellut 10000 tuntia. Tämä tarkoittaisi nopealla johtopäätöksellä, että suomalaisen pyöräilijän pitää ajaa noin 3500 tuntia hangessa pärjätäkseen. Jos ei aio hiihtää tai jotenkin muuten harjoittaa peruskestävyyttä. Tätä 10000 tunnin teoriaa en oikeastaan usko täysin itsekään, mutta pitää se varmasti osittain paikkansa. Esimerkiksi suurten ympäriajojen voittajat ovat monesti noin 30-ikävuoden vaiheilla ja aloittaneet harjoittelun selvästi alle 20-vuotiana ja heillä varmaankin on tullut tuo määrä harjoittelua täyteen. Heistä tuskin kukaan on kuitenkaan ajanut yli 3000 tuntia lumihangessa.

Olenkin aikeissa ajaa ulkona pyörällä hangessa vähemmän kuin viime talvena, varsinkin huonoilla ajokeleillä. Yritän korvata tätä määrää ajamalla enemmän trainerilla sisällä ja hiihtämällä enemmän kuin viime talvena. Mutta silti en hiihdä Puijon ensilumenladulla enää metriäkään tänä talvena.

Lenkkimotivaatio kasvaa kalustohankinnoilla

Melko sama linja on treenien suhteen jatkunut tässä parin edellisen päivityksen ajoilta tänne asti ja todennäköisesti jatkunee vielä jokusen viikon. Maastossa on tullut ajeltua ja kuraa on taas kerätty eri puolille kroppaa ja pyörää kilokaupalla muutaman kerran viikossa. Ja joka lenkin jälkeen pyörää pestessä suihkun lattiakaivo on tukossa ja sen kanssa saa taistella. Viime viikonloppuna oli tosin mukava poikkeus kun sai ajaa Kiikoisissa pienessä pakkasessa sopivalla lumikelillä, jossa kuitenkin pyörä rullasi ja pito riitti lenkillä perus racing ralpheillakin. Maastot siellä on tosin sitä tasaista soratietä mikä on melkoisen tylsää, mutta vaihteluna pari lenkkiä menee sielläkin mukavasti. 

Tällä viikolla on lenkeillä sykkeet pomppinut melko korkealla. Syynä on todennäköisesti kohtalainen nuha/flunssa päällä ja porukkalenkeillä joutuu pitämään kuitenkin sen verta vauhtia, ettei 14kg:n Radonilla 2,4 tuumaisilla Fat Albert -endurorenkailla tule kovin kevyesti kun muut ajaa xc-kalustolla. Tämähän on tietysti vain selittelyä sille, että on vaan yksinkertaisesti huonommassa kunnossa kuin muut. Mutta sehän tietää vain sitä, että tulee tehokkaita lenkkejä kun ajaa porukalla ja siitähän sitä voi kehittyä kun ei vaan vedä yli ja muistaa tehdä myös kevyitä. On se vaan silti jännä ajatella, että tuolla samalla pyörällä omalla kunnolla ei ollut maajoukkueporukassa mitään ongelmaa ajella summerendscampillä, mutta Kuopiossa ei pysy lenkeillä 50v. Kallen mukana kuin ehkä alamäessä. 

Julkaistaanpa tässä vaiheessa ensi kesän kalustohankinta nyt kun se on varmistunut:

R-techistä on tulossa minulle maaliskuussa uusi Cube ja mallinimikin on taas cube-tyyliin lyhyt ja ytimekäs Elite Super HPC SL 29. Pyörän speksit löytyy tästä linkistä. Monien eri variaatioiden jälkeen päädyin siis jäykkäperäiseen 29 tuumaiseen pyörään. R-techissä vaihtavat pyörään XTR:n 2-rattaiset kammet (tulee siis 3-rattaisena). Myös keulaan lisätään siellä Foxin kolmepykäläinen kaukolukitusvipu. Pyörässä olevat kiekot päätyvät näillä näkymin vara/lenkkikiekoiksi ja kisakiekot ovat vielä hakusessa. Samaten tuo penkki (Selle Italia X1) lähtee vaihtoon ja pyörä kevenee sen ansiosta noin 100 grammaa. Muuten pyörä on näin aivan kisavalmis kun vaan vielä tuota 68 cm leveätä tankoa kaventaa jokusen sentin. 

Otsikon otin hevoskuurin tämänpäiväisestä jutusta "Mistä lisämotivaatiota massahiihtoharjoitteluun?". Sopii hyvin itseenikin tuo, että varustehankinnat parantavat lenkkimotivaatiota, mutta kyllä se pohjimmainen motivaatio tulee silti jostakin aivan muualta. Tänään lenkillä kun Kalle tiputti Puijon nousussa minut varmaan kolmannen kerran, mietin, että keväällä kun saan tuon jäykkäperän, joka on 5 kg kevyempi kuin treenipyöräni ja lisäksi jäykkä niin on kyllä aivan pakko lähteä ajamaan sillä pyörällä Kallen kanssa mäkitreeniä, että josko sitten edes pärjäisin tälle ikämiehelle.

Siitäkin saa kyllä lisämotivaatiota harjoitteluun kun tajuaa, miten nololta näyttää jäädä koko ajan 30v vanhemmalleen ylämäessä.

Summerends

Talvi lähestyy sillä jo perinteikäs Summerendsrace on nyt takana. Viikonlopun ohjelmaan kuului perjantai-illalle yö"sprintti", joka oli kyllä ratana hieno, mutta ennemmenkin ehkä keskimatka kuin sprintti. Aikaa siihen kului itseltä 42:21 ja datat löytyy täältä. Tankolamppu putosi alkumatkasta telineestään ja jouduin purkamaan sen taskuun ja ajamaan lopun pelkällä kypärävalolla. Melko tökkivää meno oli kyllä paikoitellen ja epävarmaa yöllä, mutta mitään isompia virheitä ei tullut. Loppuiltaan kuuluikin mm. saunomista ja trivial pursuitia. Lauantaille Juho oli suunnitellut noin 1:30000 mittakaavan kartalle yhteislähtö pitkän matkan radan perhoslenkeillä. Rata oli raskas ja kartta paikoitellen hieman epämääräinen, mutta kierretyksi tuli aikaan noin 3,5h. Miehiä lähti matkaan viisi ja ainoastaan minä ja Jussi kiersimme koko lenkin ja myös Juuso melkein. Lenkki löytyy tuolta ja mainitsemisen arvoista on reilu 1000 metriä nousua ja matkaa lähes 70 km. Kokonaisuudessa summerendsit oli taas hieno tapahtuma ja kiitos tästä järjestäjille. 

Enempää ei tässä vaiheessa ehdi kirjoittelemaan, sillä kuusi tenttiä ohjelmassa seuraavien 11 päivän aikana vaatii veronsa.

Maastopyöräilyä Kuopiossa

Ylimenokausi tuntuu tässä vaiheessa enemmän PK-kaudelta kuin ylimenokaudelta. Tänään tuli ajeltua Pentikäisen Kallen kanssa Siilinjärven harjulla pyörien 4:50 kestänyt pk-lenkki. Kuopion puolella vältettiin nousua kiertelemällä rantoja pitkin, mutta reilu 1200m tuli kuitenkin noususummaa. Siilinjärven harjulta löytyy kyllä aivan loistavia maastopyöräreittejä ja todella tiheä polkuverkosto. Saisi varmasti oikein hyvän pyöräsuunnistuskisankin tuohon maastoon tehtyä. 

Eilen ajeltiin myös reilu kolmen tunnin pk-lenkki Kuopiossa Kallen kanssa ja aivan uusia hienoja polkuja sitä edelleen löytyy paikoista, joista on tullut useita kertoja ajeltua aivan vierestä teitä pitkin. Perjantaina ajelin yksin pari tuntia ja reitti sisälsi Puijolla XCO-radan ja DH-radan sekä Huuhan mäessä vähän jotakin enskaporukan rakentamaa ja merkkaamaa polkua. Vielä ei kannata lajin vaihtoa DH:seen harkita sillä kellotin radalle ajan 1:36 jolla olisi alkukesän kisassa jääty miesten sarjan tahdista yli 20 sekuntia ja 12-vuotiaiden sarjassa aika olisi riittänyt toiseksi viimeiseksi. 

Alkuviikon puolella tuli tehtyä muun muassa lajivoimatreeni Neulamäkeen Vähämetsän Juhan ja Pentikäisen Kallen kanssa. Treenissä ajettiin siis Kuopion Prismalta asvalttia Neulamäen näkötornille isoimmalla vaihteella, jolloin nousuun menee noin 10 minuuttia aikaa. Ja ainahan siinä tahtoo pieni kisailu syntyä. Tiistaina tuli aloitettua säännöllinen hierontajakso Kuopion hierojakoululla, jossa tulen käymään talven aikana sopimuksen mukaan kerran viikossa pois lukien lomat. 

Kuopiosta olen taas viime päivien aikana löytänyt reilusti uusia maastopyöräreittejä niin on tässä tullut todettua, että on täällä kyllä hyvät olosuhteet maastopyöräilijälle. Löytyy reilusti penkkaa ja sekä helppoja, että teknisiä polkuja aivan riittävästi. Lisäksi tuntuu, että täällä ei maasto kastu ja muutu mutaiseksi ollenkaan samalla tavalla kuin monessa muussa paikassa. En tiedä johtuuko rinteistä vai maaperästä, mutta yllättävän kuivana ja lähes puhtaana tuolla lenkeillä selviää. 

Tour de Porissa märkää ilman sadetta

Viime viikko jäi harjoituksellisesti hyvin kevyeksi ylimenokauden viikoksi. Tunteja tuli kuitenkin Tour de Porin ajelun myötä vähän yli 10. Lauantaina lähdin ajelemaan Poriin pitkää yhteislenkkiä Tour de Poria. Kahtena edellisenä päivänä oli satanut vettä niin paljon että maasto oli niin märkää, että en ole varmaan ikinä ajanut niin paljoa vesilätäkössä. Tapahtuman aikaan ei satanut kuin vasta lopussa, mutta se ei enää siinä vaiheessa paljoa haitannut. Poluilla/metsäautoteillä välillä oli ura enemmän veden alla kuin näkyvissä, mutta suurimman osan näistäkin paikoista pääsi kuitenkin ajamalla. Reitti kiersi lähtien karhuhallilta etelään kohti Luviaa VT8:n länsipuoleisissa metsissä. Retken tauko pidettiin Luvian ST1:llä. Luvian jälkeen suuntasimme metsiä pitkin Lattomeren majan maastojen kautta Massille, josta edelleen Ulvilaan. Ulvilasta jatkoimme Harjunpään kallioiden kautta Ruosniemelle ja sieltä kaupungin läpi takaisin karhuhallille Kokonaisuudessa oli kuitenkin hieno reissu ja dataa löytyy täältä: http://connect.garmin.com/activity/231358320

Ylimenokauden aikana kun itse suunnittelee mitä tekee harjoituksellisesti on mukava myös lukea asiaa harjoittelusta. Hevoskuurin sivuille olikin tullut hyvä juttu asiantuntevalta mieheltä suunnistuksen tilasta ja harjoittelusta. Moni asia harjoittelun suhteen pätee myös pyöräsuunnistukseen.

Tästä alkaa viimeinen arkiviikko ennen syyslomaa. Viikon aikana on tarkoitus tehdä peruskestävyysharjoituksia sekä voimaharjoituksia, mutta mitään kovaa viikkoa en aio tehdä. Syyslomalla on aikaa vaikka harjoitella vähän enemmän jos innostusta riittää. Opiskelijan syysloma ei omalla kohdalla ainakaan tule olemaan pelkkää lomailua, sillä loman jälkeen on tulossa kahdeksan seuraavan arkipäivän aikana kuusi tenttiä.

Viron leiriä

Edellisen päivityksen jälkeen on tullut leireiltyä Virossa pari päivää ja aloiteltua ylimenokausi Suomessa.
Viron leiriä eivät kelit suosineet aivan samalla tavalla kuin MC-kisoissa. Maanantaina heti ensimmäinen treeni paikallisessa hiihtokeskuksessa oli paikoitellen melkoista kurapainia. Heinikkoiset latupohjat olivat paikoitellen liukkaitakin ja varmaa oli ainakin taas mukava syksyinen "takamus täynnä kylmää vettä sekä hiekkaa" -fiilis. Iltapäivän treenistä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Treeni tehtiin keskellä Rakveren kaupunkia maanantaina noin klo 16-17 aikoihin. Alkumatkasta sattui karttavirheiden johdosta mielenkiintoisia tilanteita ja vähän ennen puolimatkaa metsäosuudelle tullessa sain Tuomon ja Samuelin kiinni. Kolmestaan ajoimme karttaan merkitsemätöntä polkua reippaasti ulos kartalta ja sen jälkeen mikään ei täsmännyt ennen kuin Juuso pelasti meidät ollessamme kartan reunalla. Jälkimmäisen puolikon ajoin Juuson kanssa tasaisesti vuorovedolla hyvällä otatuksella läpi kaupungin. Melko hurjaa touhua ajaa kahdestaan kisaa keskusta-alueella iltapäivällä vilkkaaseen aikaan.
Tiistaipäivän treenit olivat treeneinä mielestäni laadukkaampia kuin maanantain treenit. Rasteilla oli liputkin. Ensimmäisen treenin lähtöpaikalla saimme aikaan lähes diplomaattisen kiistan parkkeeraamalla automme armeijan aitauksen kulmalle. Vihainen sotamies ajoi meidät kilometrin päähän ja aloitimmekin treenin sieltä. Tämä pitkän matkan treeni oli mielestäni ihan laadukas treeni vaikka se ei itseltäni kovin hyvin mennytkään suunnistuksellisesti. Suot oli hyvin märkiä ja pari polkua oli hyvin heikosti näkyviä, mutta heikosti näkyviä uria oli myös MC-kisoissa ja luultavasti tulee olemaan myös ensi vuoden MM-kisoissa.
Tiistain iltapäivän treeni oli taas sprintti, mutta tällä kertaa ei muut liikkujat menoa haitannut. Onnistuin katkaisemaan ketjut pyörästäni ensimmäisellä polkaisulla lähtöpaikalla, mutta korjailin ne autolla ja lähdin uudestaan.

Keskiviikko meni matkatessa Helsingistä Kuopioon ja kouluhommien tsekkaamiseen. Torstaina tein pitkästä aikaa ensimmäisen voimatreenin salilla ja se tuntuu jaloissa vieläkin. Ensimmäinen sali tauon jälkeen pitäisi ottaa kyllä todella rauhallisesti, mutta ei sitä ikinä malta. Perjantaina ajelin reilun parin tunnin maantielenkin hapokkailla jaloilla hyvässä kelissä. Lauantaina ajoin kuopiolaisten perinteisen sunnuntailenkin Vehmerin lenkin. Keli oli hyvä ja maisemat aivan mahtavia. Parin mäen päällä olisi kameraa kaivannut, sillä on tämä Kallaveden ympäristö ruska-aikaan mäeltä katseltuna todella hienoa. Puijon tornikin näkyi Vehmersalmelle asti, jonne on noin 30 km linnuntietä. Lenkin pituudeksi tuli noin 94 km ja aikaa paloi noin 3:20. Jälkimmäiselle puoliskolle jalat loppui, sillä ensimmäisen puoliskon ajoin 30,2 keskarilla ja toisen 26,9. Ensimmäisellä oli vielä tietyömaalla pyörän kantamistakin pätkä. Dataa löytyy tästä: http://connect.garmin.com/activity/227989274

Offseason

Kausi ohi. Varsinaista kausianalyysiä en ala sepustamaan, mutta tässä jotakin pääpiirteittäin.
Kauden alussa tuli jollekin tavoitteista puhuessa kerrottua, että MM-kisoissa voisi viime vuodesta parantaa ja red groupin paikka olisi mukava. Molemmat täyttyi. Kokonaisuudessa Suomen joukkueella kausi on mennyt vahvasti yläkanttiin. Mitenkään täysin huipputyytyväinen en voi olla omaan kauteeni, sillä tässä on tullut pohdiskeltua, että vuoden 2010 jälkeen taso ei ole mitenkään vahvasti noussut. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä ylimenokauden jälkeen kehittämään kuntoa entistä paremmaksi. Uusia suunnitelmia fysiikan kehittämisen suhteen löytyy ja taitopuoli pysyy kyllä mukana vaikka kulku tästä paranisikin. Ensi vuonna näkee paremmin miten suunnitelmia on pystynyt toteuttamaan ja mihin niillä päätyy.

Viron kisaviikonloppuna pääsin omalle tasolleni oikeastaan joka matkalla, mutta mitään aivan huippuonnistumista ei kuitenkaan sattunut kohdalle. Sprintissä sija 8. joka taisi olla tämän vuoden paras kansainvälinen sprinttisijoitus. Noin 40 sekuntia oli aivan selviä virheitä niin niistä olisi pitänyt puolet saada pois niin sillä olisikin jo päässyt kuuden joukkoon.
Pitkällä matkalla tuli 7. sija, joka oli paras sijoitus ikinä kansainvälisellä pitkällä matkalla. Alku meni huonosti, mutta Samuli sai minut kolmella minuutilla kiinni 5-6 välillä ja ajoimme porukalla noin 10 väliä vain vähillä virheillä. Puolimatkan jälkeen oli perhoshajonta, jossa jäin Samulista ja ajoin loppuosan yksin. Muutaman välin jaksoin vielä yksin ajaessa puristaa mukavalla vauhdilla, mutta sen jälkeen hyydyin ja putosin lopussa sijan tai pari. Joka tapauksessa alun jälkeen suunnistusvirheitä ei juuri tullut.
Viestiin minulle tuli paikka kakkosjoukkueen toisella osuudelle. Joukkueemme aloitti Susanna ja ankkurina oli Samuel, joten joukkue oli kyllä hyvä. Susanna tuli aloituksesta hyvin, joten hyvää paikkaa oli tarjolla. Heti alussa muutaman sekunnin perästä lähtenyt Samuli pääsi hajonnan turvin ohi, mutta olin kuitenkin melko lähellä. Kisan jatkuessa en nähnyt oikeastaan ketään maastossa ja Samuli kasvatti eroa minuun ilmeisesti lähinnä ajamalla ja myös lyhyempien hajontojen turvin. Lopputuloksena ankkuriosuuden jälkeen kolmas sija, jota ei tosin lasketa mihinkään, koska Suomen ykkösjoukkue oli edellä.

Tästä kuitenkin hyvillä mielin offseasonille ja nyt banquettiin.

Matkalla Viroon

Nyt on alkanut tämän vuoden todennäköisesti viimeinen ulkomaanmatka. Se onkin samalla lyhin reissu ainakin matkallisesti sillä menemme Viroon. Tähän maahan moni suomalainen tekee vuosittain matkoja erilaisista syistä ja urheilu ei luultavasti ole yleisin niistä syistä. Meillä tällä kertaa se sattuu olemaan tärkein syy matkalle.
Reissun ensimmäinen kisa ajetaan perjantaina, jolloin on vuorossa sprintti. Lauantaina on ohjelmassa pitkämatka ja sunnuntaina sekaviesti. Itsellä suurin mielenkiinto kohdistuu sprinttiin. Tämä kisa ajetaan pienen kaupungin kylällä. Bulletin 4:ää ei ole vielä julkaistu, joten kovin tarkkaa informaatiota ei vielä ole kisasta, mutta näin on voinut päätellä.
Lauantain pitkä kisa tulee mahdollisesti olemaan melko tylsä. Näin ei ehkä kannattaisi ajatella etukäteen, mutta odotettavissa on hyväpohjaista luukutusta 48km ja matkaan nähden melko vähän rasteja. Pitkät luukutuspätkät eivät itselle juuri sovellu, mutta pitää yrittää vuoden viimeisestä henkilökohtaisesta kisasta saada vuoden paras pitkämatka.
Sekaviestissä panoksena Suomen joukkeilla on varmistaa viestimaailmancupin voitto. Tämä pitäisi irrota melko todennäköisesti sillä laskelmieni mukaan parhaan joukkueemme sijoitus viiden parhaan joukkoon riittää varmistamaan tämän voiton.
Kisaviikonloppuna ratkeaa itselläni ensi vuodelle red groupin paikka (10 ensimmäistä maailmanrankilla). Nopean laskemisen jälkeen tämä vaikuttaa aivan saavutettavalta, mutta myös takaa on mahdollista tulla ohi. Vielä kun Samuel ajaa tasollaan ja itse onnistuisin niin meillä on Suomen joukkueesta neljä miestä red groupissa ensi kaudelle siirryttäessä.

Kisoihin valmistautuminen on sujunut lopulta hyvin parin viikon takaisesta kaatumisestani huolimatta. Viime viikolla tein alkuviikolla tehoja ja loppuviikosta löysäsin. Sunnuntaina kävin juoksemassa SM-viestissä aloitusosuuden, josta tulikin todellinen floppi. Maanantaina kävin hieronnassa, jossa 80 minuutin jalkojen hieronta teki kyllä hyvää jaloille. Tiistaina oli ohjelmassa taitoharjoitus perjantain tulevaa sprinttiä ajatellen. Ajoin kolme lyhyttä 4-7min rataa kovaa, jotka kaikki olivat eri kartoilla. Kahdella radalla oli kummallakin yksi karttavirhe, joka hieman haittasi menoa, mutta ei vaikuttanut oleellisesti harjoituksen onnistumiseen. Tänään on taas aivan lepopäivä, joka kuluu pitkälti matkustamiseen. Huomenna on jo mallisuunnistus ja siitähän se maailmancupkiertue lähteekin jo käyntiin.

Onnistuu se harjoittelu tikkienkin kanssa

Edellisen blogipäivityksen aikaan oli jalka juuri tikattu kasaan ja lääkäriltä kovat kiellot, että pyöräilyä voi aikaisintaan yrittää muutama päivä tikkien poisoton jälkeen eli toisinsanottuna Virossa maailmancupissa. Tämä oli siis keskiviikkona ja torstaina jalka oli kipeä enkä tehnyt muuta kuin kävin koulussa. Perjantaina ei ollut edes tunteja koululla ja lenkille oli kielto niin olin koko päivän tekemättä mitään. Illalla päätin että pakko päästä huomenna lenkille ja niin sitten mentiin lauantaina aamusta Vähämetsän Juhan kanssa ajamaan.
Ohjelmassa oli tunti kovaa sisältäen 5*1min ylikovaa + verkat. Juha oli suunnitellut Puijolle melko mäkisen reitin joka oli tarkoitus ajaa kolme kierrosta. Treenin edetessä huomasin että ei tätä kolmea kierrosta tunnissa ehdi lähellekään, joten kaksi kierrosta saa riittää. Toisen kierroksen alussa Puijon polulla nousussa Juha hieman jäi minusta ja ajelin lopun yksin. Lopetin treenin Puijon tornille ja aikaa oli mennyt vetoon 1.08. Kulku oli siis kahden lepopäivän jälkeen hyvää ja nousumetrejäkin kertyi tasan tuhat treenin aikana. Verkkojen kanssa treeniin meni noin kaksi tuntia.
Sunnuntaina olikin ohjelmassa palauttava kahden tunnin PK-ajelu Juhan kanssa vaihtelevissa maastoissa. Tarkoitus oli ajaa tasamaata mäkiä vältellen, mutta kertyi siihenkin yli 400m noususummaa. On se useaan otteeseen tullut huomattua, että täällä Kuopion seudulla noususummat lenkeillä tulee väkisin moninkertaisiksi Satakunnan ajeluihin nähden.
Eilen maanantaina tein kaksi sprinttitreeniä. Ensimmäinen starttasi aivan tästä kämpän vierestä ja pyöri ympäri Puijonlaakson kaupunginosaa. Rataan meni aikaa noin 13 minuuttia. Yllättävän hyvän treenin sai aivan kämpältä lähtien ja matkalle tuli myös minulle aivan uusia paikkoja missä en ollut ikinä käynyt. Mielenkiintoista huomata miten lähelle voi saada niin paljon suunnistamista vaativan radan. Toinen sprinttitreeni oli viime vuoden MM-katsastusten sprintin H60-sarjan radan jälkimmäinen kartta. Tämä siksi, koska minulla ei ole ensimmäistä karttaa. Rataan meni aikaa hieman vajaa 10 minuuttia. Fyysisesti siis toinen kevyt päivä putkeen.
Tästä jatketaan melko tehopainotteisella viikolla kohti vuoden viimeistä maailmancup kiertuetta. Ensi viikko onkin taas kevyt viikko ennen perjantaina 21.9. alkavia kisoja.

Aina ei mene XCO ihan putkeen

Eilen oli Kuopion Puijonsarvessa viikkokilpailuna XCO, jossa ajettiin kolme kierrosta noin 3,5 km rataa. Kuopiolaisittain rata on hyvin tekninen ja mäkinen. Toisaalta se on kuitenkin mahdollista ajaa kokonaan, joten ei ole mitään aivan mahdotonta paikkaa.
Heti alusta alkaen Vähämetsän Juha piti 29" S-Works epicillä reipasta tahtia ja itse seurailin reilun 13 kg:n treenipyörällä siellä jossakin kaukana, suurimman osan ajasta kolmantena. Toisella kierroksen loppuosassa melko vaativassa laskussa vasemmalle kääntyvä ulospäin viettevä kaarre kävi kohtalokkaaksi. Siihen kyljelleen ja polvi auki. Aivan en siinä vaiheessa tajunnut tilanteen vakavuutta vaan lähdin vaan ajamaan. Reitin oikeastaan ainoan tiepätkän ajoinkin hiljaa ja koitin katsella että mitähän siihen oikein tuli, mutta ei siitä oikein mitään nähnyt kun jalka oli ihan mullassa ja veressä. Ajelin siitä sitten kisan loppuun vaikka vähän jalkaan koski. Kisan jälkeen Juha sitä katseli että lähetäänpä KYSille. Siellä sitten menikin loppuilta. Pääsin melko nopeasti suihkuttelemaan jalkaa puhtaaksi ja sen jälkeen vain muutaman minuutin odottelulla lääkärin käsittelyyn, joka sitten kestikin melko pitkään. Jollakin partaveitsen tyylisellä laitteella sieltä rapsutteli varmaan noin 45 min kudokseen tarttuneita kiviä ym. maata pois. Lopuksi tikit päälle ja antibioottikuuri tulehduksen minimoimiseksi.
Oli kyllä hyvää palvelua KYSillä. Hyvin nopeasti pääsin koko ajan eteenpäin ja lääkäri teki kyllä perusteellista työtä. Nyt ei sitten ainakaan pariin päivään paljoa treenailla. 17.9. eli neljä päivää ennen Viron MC:n ensimmäistä starttia otetaan tikit pois että ei pitäisi enää niihin kisoihin haitata mitään, mutta treenit sitä ennen voi olla vähän nihkeitä.

XCO ja opintojen aloitus

Edellisen kirjoittelun aikaan oli juuri MM-kisoista kotiuduttu, nyt voisi sanoa että on jo palauduttu. Viime viikko meni harjoittelun puolesta melko kevyesti ja pk-painotteisesti.

Torstaina oli liiton mitalikahvit Pasilassa, jonka jälkeen suuntasimme Korsoon tutustumaan paikalliseen XCO-rataan. Rata on Suomen hienoimpia XCO-ratoja ja taitaa sisältää eniten rakennettuja osuuksia. Rata on hyvin tekninen, mutta silti melko vauhdikas. Sateella ajamisesta ei ole itsellä (onneksi) kokemusta, mutta todennäköisesti olisi yhtä liukastelua. Renkaina olisi hyvä olla jotakin vähän järeämpää kuin omani 2,1" leveät Schwalben Racing Ralph takana ja Rocket Ron edessä, mutta kyllä niilläkin radasta selviää. 

Lauantaina olikin vuorossa varsinainen kilpailu tuolla Korson XCO-radalla. Kisassa kierrettiin tämä 3,5 kilometriä pitkä lenkki seitsemän kierrosta, joten matkaksi tuli 24,5 km, mutta omaan garminiin taisi tulla kyllä hieman yli 25 km matkaa. Lähdin taas kisaan kuten yleensä rauhallisesti liikkeelle ja ensimmäisellä kierroksella olikin tämän takia turhan ruuhkaista. Toisen kierroksen ajoin Tsekkiläisen pyöräsuunnistaja Vojtech Stranskyn kanssa porukalla ja saimme jätettyä muut porukasta ja saavutettua edellä meneviä. Toisen kierroksen lopussa Vojta putosi vauhdista ja jatkoin yksin kisaa. Yksin ajelua riittikin oikeastaan koko loppukisa. Pari kaveria ohitin matkalla ja yksi tuli minusta ohi, mutta tuntuma oli että oma vauhti säilyi hyvin samana koko kisan ja näin vauhdinjako oli onnistunut. Ajotekniikka ei itsellä riittänyt kisassa joka paikkaan. Radan jokaisen kohdan menin ajamalla rataan tutustuessa, mutta kisassa se ei sujunut yhtä helposti. Kolme vaikeinta paikkaa, kaksi ylämäkeä ja yhden rakennetun kivikon menin muutamalla viimeisellä kierroksella cyclocross -tyyliin juoksemalla. Hyppäsin siis pyörän päältä jo pois ennen vaikeaa kohtaa edes yrittämättä ajaa. Tämä on kuitenkin nopeampi taktiikka kuin ajamisen yrittäminen ja siinä epäonnistuminen. Huomasin myös kerran tällä taktiikalla saavuttavani edellä menevää rakennetussa kivikossa vaikka hän ajoi koko esteen. 

Nyt onkin opintojen aloituksen paikka tänään Kuopiossa. Ensimmäisenä on vuorossa tentti vaihtosähköpiireistä. Tämä jäi tekemättä keväällä Tsekin maailmancupin takia niin nyt on sitten sen vuoro. 

Viestikultaa

Unkarista on palattu kotiin ja arki on taas pikkuhiljaa alkamassa. Varsinaisesti se tosin alkaa vasta viikon päästä kun opiskelut alkavat. Viimeisen kirjoittelun aikaan kisoista oli käyty sprintti ja keskimatka ja saavutettu sijoitukset 13. ja 9. Näiden tulosten perusteella minut valittiin viestiin ykkösjoukkueeseen. Valintaperusteita ei liiemmin julkistettu, mutta ainakin minulla oli näyttöinä tasaisuus, suomalaisista kolmanneksi paras yhteen laskettu aika ja sprintin kolmanneksi paras suomalaissijoitus kun viestimaaston piti olla sprintin tyylistä.

Viestiin minulle tuli aloitusosuus Samulin ja Jussin hoitaessa seuraavat osuudet. Aloitukseen lähdin tarkoituksena tehdä varma suoritus ilman virheitä eikä ollut tarkoitus lähteä yrittämään muilta karkuun vaan yrittää pysyä kärjen tuntumassa. Alku lähti hyvin liikkeelle ja ajelin letkan mukana tarkasti suunnistaen. Ensimmäisellä rastilla meitä oli noin kymmenen henkeä kasassa. Mukana oli lisäkseni ainakin Viron Malsroos, Tsekin Lagica, Venäjän Gluhov ja Itävallan Schachinger. Kolmannella rastilla huomasin, että minulla on eturengas lähes tyhjä. Onneksi rengas ei ollut kuitenkaan täysin tyhjäksi asti päässyt ja rastilla kaivoin hiilidioksidipatruunapumpun taskusta ja täytin sillä renkaan. Tähän operaatioon meni aikaa vain noin 20-30 sekuntia. Rengas pysyi hyvin ajettavana ja näin edessä letkaa, josta olin pudonnut renkaan täytön takia. Viidennellä rastilla olin taas täysin mukana tässä letkassa. Loppurata sujuikin ilman suurempia kommelluksia itseltäni. Porukka letkasta harveni pikkuhiljaa osittain hajontojen ja muiden sattumusten myötä. Loppulenkillä, joka oli kaikilla sama, meistä oli mukana Itävallan Schachinger, Venäjän Gluhov ja lyhemmän alun sekä pidemmän lopun ajaneista Suomen kakkosjoukkueen Juuso, Venäjän kakkosen Utkin ja Tanskan Sommer. Vaihtoon tultiinkin muuten tällä porukalla, paitsi Juusolta meni rengas lopussa ja hän putosi parin minuutin päähän. Schachinger tuli letkasta ensimmäisenä ja hän oli neljäntenä vaihdossa. Itse tulin letkan kolmantena, vaihtosijoitus siis kuudes. Ennen Schachingeria tulleilla kaikilla taisi olla lyhyempi hajonta, joten aloitusosuus oli sujunut juuri tavoitteiden mukaan. 

Samulilla oli kakkososuudella lyhyempi alkuhajonta ja hän nousikin viestin kärkeen minuutin erolla seuraaviin. Tässä vaiheessa alkoi näyttämään hyvältä hyvän tuloksen kannalta. Samuli piti eron samana takana tuleviin loppuradalla ja Jussi pääsi lähtemään ankkuriosuudelle minuutin ennen Venäjän Foliforovia. Alkulenkiltä Foliforovilla oli lyhyempi hajonta ja hän pääsi ohi Jussista. Seurasimme GPS-seurannasta tarkasti osuuden etenemistä. Jussilla ja Foliforovilla oli eri hajonta puolivälissä rataa, mutta matkaeroa näillä ei juuri ollut, joten Foliforov oli edellä. Vaativalla kahdeksannella rastilla Foliforov kuitenkin teki ison virheen ja Jussi tuli omalle rastilleen suoraan ja lähti ensimmäisenä kohti loppulenkkiä. Ero oli noin minuutin meidän hyväksemme ja kaikilla oli sama rata lopussa reilun kilometrin mittaisella pätkällä. Jussi tulikin ensimmäisenä maaliin ja voitimme viestissä maailmanmestaruuden.

Kisaviikon tavoitteet oli täynnä jo ennen pitkää matkaa ja kun tiedossa oli, että pitkä matka on muutenkin minulle se heikoin, oli kisaan lähtökin jo yhtä säheltämistä. Alku meni ihan mukavasti, mutta yhdeksännellä rastilla tein neljän minuutin virheen ja innostuskin laski siinä samalla hyvin alas. Kuusi minuuttia jälkeeni lähtenyt Juho ajoi minut kiinni 11. rastille ja porukalla ajoimme muutaman välin kunnes tein reitinvalintavirheen ja jäin minuutin. Loppu olikin lähinnä maisemien katselua ja maaliin tulemista. Tällä ajolla irtosi sijoitus 22., joka on MM-kisahistoriani huonoin. Tämä ei kuitenkaan ollenkaan masentanut, vaan fiilikset olivat korkealla edellisen päivän voiton jäljiltä. Kisan jälkeen olikin ohjelmassa banquet ja eilen matkasimme Suomeen.

MM-kisat puolivälissä

MM-kisoista on nyt kilpailtu sprintti ja keskimatka. Kisat olivat ratoina täysin erilaiset. Sprintti oli suunnistuksellisesti haastava ja rasteistakin moni oli polkujen ulkopuolella avoimella alueella. Keskimatka taas oli melko selkeä ”perinteinen pyöräsuunnistus”. Alkumatka oli helppoa selkeää toteutusta ja puolivälin jälkeen oli pari reitinvalintaväliä ja perustoteuttamista.

Sprinttiin sain lähtöpaikan lopusta, vähän ennen 10 hengen red grouppia. Kisa lähti liikkeelle suunnitelmien mukaan, mutta 3-4 välillä tein reitinvalintavirheen. Välillä olisi pitänyt kiertää mäki vasemmalta, mutta itse menin suoraan kapeaa uraa mäen yli. Olisi taas pitänyt pysähtyä vaan rastilla ja katsoa reitinvalinta tarkkaan, mutta en malttanut pysähtyä. Tämän jälkeen matka jatkui ihan ok tahdilla ilman isompia virheitä. 9. rastilla sain neljä minuuttia ennen lähteneen Itävallan Martin Moserin näkyviin ja 11. rastilla menin ohi. Rastilla 12 tein kisan isoimman virheen kun luin kumpareet väärin ja olinkin yhden puskaisen kumpareen väärällä puolen. Kun huomasin virheen niin pääsin sopivasti motocross uraa kumpareen yli rastin viereen ja pummi jäi noin 50 sekuntiin. Lopussa tuli vielä yksi virhe 16-17 välillä, mutta vaikeassa lopussa moni muu teki vielä minua paljon enemmän virheitä. Se ei tosin ole mikään selitys, mutta kun yrittää vauhtia pitää tuollaisella radalla niin lähes pakosta sattuu pieniä virheitä. Joka tapauksessa sijoitus oli 13. ja aikaero kärkeen 2:07. Virhemäärä oli yhteensä parin minuutin luokkaa.

Keskimatka olikin sitten perus toteuttamista alusta alkaen ilman suurempia virheitä. Vähän ennen 7. rastia tuli pieni ohiajo ja pari muuta samantyylistä pientä virhettä, mutta aikahäviö ei ollut mainittava. Lopun pari reitinvalintaa osui varmaan suunnilleen kohdalleen ja pari kaupunkirastiakin meni ihan ok varmasti otettuna. Tässä kisassa olisi tarvittu vaan vielä enemmän ajovauhtia, mutta pitää olla tyytyväinen saavutettuun yhdeksänteen sijaan. Kuitenkin tuli paras henkilökohtainen sijoitus MM-kisoissa tähän mennessä. 

Karsinta läpäisty

Suomalaisten pyöriä siisteissä jonoissa

Tänään alkoi tämän vuoden MM-kilpailut toden teolla kun vuorossa oli pitkän matkan karsinta. Karsintaan lähtiessä tiedossa oli, että jos ei satu mitään kalustovauriota tai megapummia niin finaalipaikka on selvä. Lähtölista tosin on karsinnan käännetty järjestys, joten aivan viimeisenä jatkoonpääsijänä ei kannata olla.

Samuel pensaan alla ennen kisaa, varjopaikat oli niukassa

Lähdin kisaan ajamaan rentoa vauhtia tuntemusten mukaan ja ensimmäiselle rastille tuli pieni virhekin, joten ensimmäinen väliaika oli melko heikko. Tämän jälkeen jatkoin rennon reipasta tahtia ja vaikutti, että olin hyvässä vauhdissa kun näin ennen lähteneitä paljon. Tämä havainto ei tosin ollut realistinen sillä sain porukkaa kiinni lähinnä hajontaerojen takia. Kuitenkin jatkoin samaan tyyliin virheetöntä, rentoa ajelua ja ensimmäisen rastin lisäksi ainoastaan 10-11 välillä tuli pientä koukkailua, joten suunnistuksellisesti suoritukseen voi olla tyytyväinen. Reitinvalintojen osumisesta täyttä varmuutta ei ole, mutta tuskin nekään kovin huonosti onnistui. Hieman kovempaakin olisin voinut kyllä ajaa, niin olisin saanut vähän paremman lähtöpaikan, mutta hyvä näinkin kun sijoituin yhdeksänneksi ryhmässäni. Ryhmästä jatkoon pääsee 20, joten mitenkään tiukalle ei finaalipaikka jäänyt. Yhden rengasremontinkin olisin luultavasti ehtinyt tekemään ja finaalipaikka olisi irronnut kun välineitä rengashommiin oli mukana tuplastikin.

Huomenna on ohjelmassa sprintti ja luvassa yhtä kuumaa kuin tänäänkin, eli 33 astetta. Onneksi sprintin aikana nyt ei paljoa ehdi nesteitä kulumaan. Kisasta on odotettavissa suunnistuksellisesti vaikea ja erot tulee olemaan todennäköisesti pieniä. Off-road ajoa avoimella alueella on 15-25 %, joka on tuplasti enemmän kuin tänään prosenteissa. Maastossa on myös melko paljon kumpuja avoimella alueella, joka tekee fyysistä rasitusta ja rasteja tulee luultavasti olemaan piilotettuna mäkien taakse ja väleihin, joten avoimella pitää suunnistaa myös käyrien mukaan. 

Unkarin maastoja

Kuvan rengas pysyi ehjänä mutta tänään ei pysynyt

Unkarissa ollaan toista päivää ja ensimmäinen rengasrikko jo takana toisessa treenissä. Toivottavasti oli reissun ensimmäinen ja viimeinen. Positiivista tietysti että jos pitää renkaita hajottaa niin menee treenissä. Tästä tuli ainakin opittua, että enää en lähde alle 2 bar paineilla näissä maastoissa liikkeelle ja metsässä ei kannata edes yrittää ajaa kun ei se nopeatakaan ole.
Ensimmäisten treenien perusteella vaikuttaa melko suunnistuspainotteisilta kisoilta. Oikominen on monin paikoin aukeilla nopein tapa edetä ja paikoin pakollista, koska rastejakin voi olla uran sivussa. Renkaat siis pitäisi saada pidettyä ehjänä ja suunnistus hallinnassa myös oikoja tehdessä. Aukeilla alueilla todennäköisesti tulee paljon eroja ja niitä alueita tulee riittämään, eniten ohjeiden mukaan luultavasti viestissä.

Matkalla Unkariin

Kuva Päivi Tommola, Italia MM 2011

Nyt alkaa olemaan MM-kisat lähellä kun pyörätkin on jo matkalla kohti kisapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Pyöräkuljetus piti ainakin olla tänä aamuna Tukholman satamassa ja nyt olla tällä hetkellä köröttelemässä ruotsalaista motaria kohti Tanskaa. Ensi yön majoitus on tällä retkueella varattuna Saksan Lyypekistä. Huomenna torstaina vankkuri matkaa päivän aikana Itävallan Linziin ja perjantaina onkin jo perillä Unkarin Veszpremissä.
Meidän kisailijoiden on määrä matkata Unkariin perjantaina aamulla 9:30 lennolla Budapestiin josta järjestäjät toivottavasti noutavat meidät autoillaan Veszpremiin. Mutta pitää toivoa että Unkarissa kaikki vaikka toimisi ilman ongelmia.

Tänään olisi harjoitussuunnitelmassa viisi kappaletta minuutin mittaisia vetoja jotka toivottavasti avaisivat paikkoja ja hapenottoa sopivasti ettei aivan löysty.

Leiri leireilty

Loppuva viikko onkin kulunut pitkälti ilman konetta eikä ole blogikaan siksi päivittynyt. Viikonloppu sujui Kalevan kierroksen tempon ja maajoukkueleirin merkeissä. Tempo oli itseltä aika perusajoa. Aika 54 km:n kisassa 1.24.05 kun viime vuonna ajoin saman radan aikaan 1.27.47. Molempina vuosina keli oli hyvin samantyylinen hyvä pyöräilysää melko vähässä tuulessa. Ajan paraneminen ei kokonaan selity kunnon paranemisena sillä nyt oli käytössä 50 mm profiilikiekot ja tempotanko, joka on tosin turhan lyhyt. Hankala spekuloida miten iso osa tuosta 3.42 aikaerosta on kunnon parantumista ja miten paljon muuta, mutta luultavasti vuodessa on menty myös kunnon osalla eteenpäin. Tästä kertoi myös samaan tyyliin Seinäjoen XCM-kisa, jossa verraten muutaman muun kilpailijan 2011 ja 2012 aikoja ja omia vastaavia aikoja oli havaittavissa selvästi oma parempi ajo. Ennen MM-kisoja pitää yrittää itselleen vakuuttaa olevansa kunnossa niin siksi tällaisia laskelmia on tehty. 

Tempon jälkeen lähdin suoraan maajoukkueleirille ajamaan viestitreeniä Lohjalle ja sunnuntaina oli ohjelmassa keskimatkan harjoitus. Leirin harjoituksista ei jäänyt kovin paljoa käteen sillä tempo painoi jaloissa raskaasti varsinkin lauantain harkassa. Sunnuntain harkkakin jäi hyvin pitkälti rauhalliseksi ajeluksi pk-sykkeillä.

Muuten oli ihan mukavaa olla pitkästä aikaa maajoukkueleirillä. Ja tulipa ainakin jotakin kisainfoa ja joukkueen pyörätkin on jo valmiina kärryssä matkaan kohti Unkaria.

Viimeinenkin SM takana, pääkisat edessä

Nyt on käytynä SM-keskimatka ja viesti. Tulokset olivat lähes viime vuotista tasoa, mutta hieman kuitenkin jäin viime vuoden saldosta. Tänä vuonna sijoitukset olivat 6,3,4 ja viestistä 2, kun taas viime vuoden vastaavat olivat 2,4,4 ja viestista 1. Keskimatkalla molempina vuosina 4., siis ikuinen nelonen tältä osin.

Keskimatka oli kilpailuna suurelta osin reitinvalintaa ja ajovoimaa vaativa kilpailu. Itsellä virheet jäivät yhteenlaskettuna vajaaseen pariin minuuttiin, mutta fysiikan puolelta olisi pitänyt pystyä parempaan. Syke nousi melko hyvin, mutta laiskaa ajaminen silti oli. Muiden kilpailijoiden menoa kisan aikana seuratessani vaikutti että kaikki muut ajaa kovempaa, mutta silti tulos riitti kuitenkin neljänteen sijaan.
Viesti lähti meidän joukkueen osalta hyvin käyntiin kun Juuso tuli keulilla vaihtoon ja itsekin tulin toiselta osuudelta kärjessä. Kilpailukeskuksessa tilannetta osuuksien välillä tarkkaillessa alkoi selviämään melko suuret hajontaerot. Ankkuriosuudelle lähtiessä selvisikin, että emme johtaneetkaan niin selvästi kuin vaikutti, sillä Asikkala oli tulossa vaihtoon melko lähellä Juusoa. Ero vaihdossa oli puolen minuutin luokkaa, mutta ensimmäiselle rastille Samuel oli ajanut jo hieman kiinni ja päässyt näköetäisyydelle. Tästä vaiheessa alkoi selviämään, että ainoa mahdollisuus voittoon on oma lyhyempi hajonta ja sitä ei ollut tarjolla. Kerran pysähdyin Samuelin peesistä kun luulin Samuelin menevän väärin ja tässä alkuun tullut ero kasvoi koko ajan Samuelin vahvan ajovauhdin myötä.

Kriisipalaverin paikka siis selvästi ja lopputuloksena havaittiin, että kuntohuippua on haettukin vasta reilun parin viikon päästä alkaviin MM-kisoihin. Tästä onkin siis hyvä lähteä huilailemaan ja toivomaan, että kulku sillä vielä löytyisi kauden pääkisoihin.

Kohti SM-kisoja

Nyt on botniapyöräilystä palauduttu tekemällä kevyttä liikuntaa ja tänään olisi tarkoitus lähteä tekemään karttaharjoitus Hyvinkäälle Miry-cuppiin. Sunnuntaina tein kevyen ajelun Lapualla kartan kanssa ja maanantaina hölkkälenkin jonka perään keskivartalokuntopiiriä. Pitää yrittää sitäkin ylläpitää ettei selkä pettäisi pidemmissä maastoajoissa niin nopeasti. Maanantaina tuli käytyä myös uimassa pitkästä aikaa. Eilen tiistaina tein taas kevyen ajelun jossa yritin vaihdella kadenssia. Muutaman ylämäen ajoin maasturin isoimmalla vaihteella noin 50-60 kadenssilla voima-ajona ja palauttelin taas reilulla yli 100 pyörityksellä tasamaalla.

Lauantain SM-keskimatkalle ei arpaonni suosinut lähtölistojen laadinnassa kun nimi löytyy listalta ensimmäisenä. Maasto vaikuttaa asialliselta keskimatkan maastolta ja ratamestarit osaavia miehiä, mutta kun viestikin ilmeisesti ajetaan samassa maastossa niin luultavasti tulee olemaan turhan tuttua jo siinä kisassa. Oman joukkueen kannalta toivon suunnistuksellisesti mahdollisimman vaativaa viestirataa ja kunnon hajontoja.

Botniapyöräilyä

Nyt on BotniaMTB sekä maantie takana. Melko tiukka setti ajaa molemmat kun kisat oli niin tiheään tahtiin. MTB oli siis illalla klo 18 ja maantie aamulla jo 9:00.

MTB oli pitkälti Kanasen soolonäytös. Mies lähti heti lähtösuoralla hirmuvauhtia ja porukka pysyi koossa noin 5 km kunnes Kananen iski nopealla polkupätkällä karkuun eikä sen jälkeen näkynyt. Meitä oli porukassa melko pitkään seitsemän henkeä ja loppumatkalla enää kuusi. Muutama kilometri ennen maalia laskeskelin, että sijoitus tulee siis olemaan 2.-7. Radan isoin mäki oli noin viisi kilometriä ennen maalia ja olin ajatellut siinä voisi saada porukkaa pienenemään, mutta eihän siinäkään kukaan pudonnut kun pohjanmaalla ollaan niin isokin mäki on jo melkein päällä ennen kuin tajuaa että tässähän on mäki. No kuuden hengen porukalla jatkettiin ja kilometri ennen maalia melko kapealla puru-uralla olin ryhmän neljäntenä ja yritin sisäkautta ohittaa ja iskeä sen jälkeen, mutta kävikin niin että ison kiven ja vieressä olevan kaverin välistä ei mahtunut ja jouduin jarruttamaan ja putosin ryhmän viimeiseksi. Tästä ei sitten enää noustu kuin yksi sija kilpailukeskusalueella. Ei ollut sijoittuminen kiriin siis aivan kohdallaan.

Maantieajo oli taas sitten pelkkää tasamaata 106 km. Porukka pysyi isona kasassa reilun 50 km pienten iskujen vauhdittamana, mutta vauhti oli kuitenkin hyvin leppoisaa. Kananen teki muutaman sen verta terävän iskun, että vähän sai happoja jalkoihin mutta muuten mentiin lähes tulkoon PK:lla. Reilun 50 km kohdalla kolme kaveria pääsi irti. Jäi vietävästi harmittamaan kun en itse siihen lähtenyt, mutta ajattelin että ei se kestä. Olisi ollut hyvä paikka lähteäkin siihen. Vetotyö ei sitten ollut riittävän kovaa porukan kiinni saamiseksi. Itsekin jonkin verran osallistuin vetoon mutta en aivan aktiivisimpia ollut. Palkintosijat oli siis jaettu kun saavuimme maalisuoralle ja kiriminen ei niin hirveästi innostanut. En kyllä sitten yhtään pidä näistä kirikisoista. Yhteissijoitus oli ilmeisesti viides ja kolmanteen sijaan aikaero hyvin pieni. 

Ensi vuonna jos jonnekkin maantielle lähden niin pitää hakea mahdollisimman mäkisiä kisoja ja vaikka tempoja vaikka ei tempopyörää olekaan enkä aio hommatakaan.

Lyhyitä vetoja ja botniapyöräilyn spekulointia

Viikonlopuksi olen siis ilmoittautunut Vöyrille ajamaan perjantaina 28 km maastopyöräkisaa ja lauantaina 106 km maantiekisaa. Innostuin kisasta kun kuulin, että lasketaan myös yhteistuloksia ja taitaa olla ainoita kisoja ainakin Suomessa missä otetaan näin maastopyöräilyn maantieajon yhteistulokset.
Kumpikaan rata ei ole yhtään tuttu, mutta nyt maastoajon reittikarttaa tutkiessani ja verratessa sitä karttapaikan karttaan havaitsin, että kyseessä ei ole aivan minulle ominaisin rata. Maastoajohan ajetaan melkein pelkästään sorateitä ja joukkoon jotakin latupohjaa. Laski kyllä innostusta. Pitää varmaan tuupata täpäriin vielä normaaliakin enemmän ilmaa iskareihin eikä ihan löysillä renkaillakaan kannattane ajella.
Heräsi jopa ajatus jäykkäperä NoSaintin käyttöönotosta mutta siihen pitäisi litkutella renkaatkin. Vajaan kilon siitä saisi painoetua täpäriin nähden, mutta en taida viitsiä panostaa botnia MTB:hen niin paljon.

Tänään tuli myös tehtyä 5 kertaa 2 minuutin mittaisia maksimivetoja. Hyvin sitä maasturillakin näköjään pääsee soratiellä tasaisella yli 40 km/h vauhtiin. Sykkeetkin sain nousemaan jopa lukemaan 174. Näillä eväillä taas kohti kovempaa kisakuntoa ja lähestyvää kauden pääkisaa eli MM-kisoja.
Ja nyt illasta saavuin taas Lapualle jotta on hyvissä ajoin ennen Botnia pyöräilyitä totuttelemassa pohjanmaalaiseen ilmastoon.

Kisasilppua Joutsasta

Tämän kauden ensimmäinen SM-viikonloppu on takana ja matkoina olivat siis lauantaina sprintti ja sunnuntaina pitkämatka.

Lauantain kisasta ei omasta suorituksesta juuri jäänyt mainittavaa jälkipolville muuta kuin että on se taso Suomessa tällä hetkellä aika kova. Kisassa kulku ei ollut mitään parhainta, mutta suoritus kuitenkin ihan ok ja sijoitus vasta kuudes. Tuntuma jäi että vastaava kisa maailmancuppina niin tuollaisella suorituksella voisi päästä ehkä noin 15 vaiheille, mutta SM:ssä ei lähelläkään mitalia.

Kuva by Heikki Peltonen Joutsan SM-pitkältä

Pitkällä matkalla kulku oli taas hyvää eli sitä samaa mitä muun muassa Joupiskan maratonilla viikkoa aiemmin. Sijoitus oli kolmas ja ero kärkeen 1.12 mikä on pitkälle matkalle vähän. Kisan suurin virhe taisi tulla toiseksi viimeisellä rastilla kun rasti oli sillan alla ja luin kartalta, että se on sillan päällä. SM-kisoissa mitaliin pitää kuitenkin olla aina tyytyväinen.

Kisoihin valmistautuminen ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan kun torstaina teimme lyhyitä suunnistusvetoja ja siellä syke ei noussut mihinkään. Tästä päättelimme, että nyt tarvitsee kroppa lepoa ja perjantai vaan huilailtiin, mutta eihän se taktiikka toiminut. Levon tarve oli ehkä todellinen, mutta toisaalta lepopäivän jälkeen ei ikinä kulje eikä kulkenut nytkään. Mutta sunnuntaina taas toisaalta kulki ehkä osittain lepopäivän ansiosta.

Bloggailun aloitus

Nyt on tullut aika että tarpeeksi moni on kysellyt minulta kotisivuista. Viimeisin oli kun tein yhteistyösopimusta  Kiikoisten osuuspankin kanssa ja sieltä tietysti kyseltiin, että onko minulla kotisivuja.

Varsinaisia kotisivuja ei tullut vieläkään mutta edes blogi. Saa nähdä jatkuuko tämä bloggailuinnostus vai päätyykö tämäkin yritelmä unohdettujen blogien runsaslukuiseen joukkoon parin tekstin jälkeen.
Mutta yritethään edes jotakin.


Pääasiassa tulen kertomaan pyöräsuunnistajan elämästä ja harjoittelusta, mutta mikään harjoituspäiväkirja tämä ei tule olemaan, se löytyy jo aivan eri paikasta. Myös opiskelusta ja sen yhteensovittamisesta harjoitteluun tulen täällä kertomaan.