Viron leiriä

Edellisen päivityksen jälkeen on tullut leireiltyä Virossa pari päivää ja aloiteltua ylimenokausi Suomessa.
Viron leiriä eivät kelit suosineet aivan samalla tavalla kuin MC-kisoissa. Maanantaina heti ensimmäinen treeni paikallisessa hiihtokeskuksessa oli paikoitellen melkoista kurapainia. Heinikkoiset latupohjat olivat paikoitellen liukkaitakin ja varmaa oli ainakin taas mukava syksyinen "takamus täynnä kylmää vettä sekä hiekkaa" -fiilis. Iltapäivän treenistä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Treeni tehtiin keskellä Rakveren kaupunkia maanantaina noin klo 16-17 aikoihin. Alkumatkasta sattui karttavirheiden johdosta mielenkiintoisia tilanteita ja vähän ennen puolimatkaa metsäosuudelle tullessa sain Tuomon ja Samuelin kiinni. Kolmestaan ajoimme karttaan merkitsemätöntä polkua reippaasti ulos kartalta ja sen jälkeen mikään ei täsmännyt ennen kuin Juuso pelasti meidät ollessamme kartan reunalla. Jälkimmäisen puolikon ajoin Juuson kanssa tasaisesti vuorovedolla hyvällä otatuksella läpi kaupungin. Melko hurjaa touhua ajaa kahdestaan kisaa keskusta-alueella iltapäivällä vilkkaaseen aikaan.
Tiistaipäivän treenit olivat treeneinä mielestäni laadukkaampia kuin maanantain treenit. Rasteilla oli liputkin. Ensimmäisen treenin lähtöpaikalla saimme aikaan lähes diplomaattisen kiistan parkkeeraamalla automme armeijan aitauksen kulmalle. Vihainen sotamies ajoi meidät kilometrin päähän ja aloitimmekin treenin sieltä. Tämä pitkän matkan treeni oli mielestäni ihan laadukas treeni vaikka se ei itseltäni kovin hyvin mennytkään suunnistuksellisesti. Suot oli hyvin märkiä ja pari polkua oli hyvin heikosti näkyviä, mutta heikosti näkyviä uria oli myös MC-kisoissa ja luultavasti tulee olemaan myös ensi vuoden MM-kisoissa.
Tiistain iltapäivän treeni oli taas sprintti, mutta tällä kertaa ei muut liikkujat menoa haitannut. Onnistuin katkaisemaan ketjut pyörästäni ensimmäisellä polkaisulla lähtöpaikalla, mutta korjailin ne autolla ja lähdin uudestaan.

Keskiviikko meni matkatessa Helsingistä Kuopioon ja kouluhommien tsekkaamiseen. Torstaina tein pitkästä aikaa ensimmäisen voimatreenin salilla ja se tuntuu jaloissa vieläkin. Ensimmäinen sali tauon jälkeen pitäisi ottaa kyllä todella rauhallisesti, mutta ei sitä ikinä malta. Perjantaina ajelin reilun parin tunnin maantielenkin hapokkailla jaloilla hyvässä kelissä. Lauantaina ajoin kuopiolaisten perinteisen sunnuntailenkin Vehmerin lenkin. Keli oli hyvä ja maisemat aivan mahtavia. Parin mäen päällä olisi kameraa kaivannut, sillä on tämä Kallaveden ympäristö ruska-aikaan mäeltä katseltuna todella hienoa. Puijon tornikin näkyi Vehmersalmelle asti, jonne on noin 30 km linnuntietä. Lenkin pituudeksi tuli noin 94 km ja aikaa paloi noin 3:20. Jälkimmäiselle puoliskolle jalat loppui, sillä ensimmäisen puoliskon ajoin 30,2 keskarilla ja toisen 26,9. Ensimmäisellä oli vielä tietyömaalla pyörän kantamistakin pätkä. Dataa löytyy tästä: http://connect.garmin.com/activity/227989274

Offseason

Kausi ohi. Varsinaista kausianalyysiä en ala sepustamaan, mutta tässä jotakin pääpiirteittäin.
Kauden alussa tuli jollekin tavoitteista puhuessa kerrottua, että MM-kisoissa voisi viime vuodesta parantaa ja red groupin paikka olisi mukava. Molemmat täyttyi. Kokonaisuudessa Suomen joukkueella kausi on mennyt vahvasti yläkanttiin. Mitenkään täysin huipputyytyväinen en voi olla omaan kauteeni, sillä tässä on tullut pohdiskeltua, että vuoden 2010 jälkeen taso ei ole mitenkään vahvasti noussut. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä ylimenokauden jälkeen kehittämään kuntoa entistä paremmaksi. Uusia suunnitelmia fysiikan kehittämisen suhteen löytyy ja taitopuoli pysyy kyllä mukana vaikka kulku tästä paranisikin. Ensi vuonna näkee paremmin miten suunnitelmia on pystynyt toteuttamaan ja mihin niillä päätyy.

Viron kisaviikonloppuna pääsin omalle tasolleni oikeastaan joka matkalla, mutta mitään aivan huippuonnistumista ei kuitenkaan sattunut kohdalle. Sprintissä sija 8. joka taisi olla tämän vuoden paras kansainvälinen sprinttisijoitus. Noin 40 sekuntia oli aivan selviä virheitä niin niistä olisi pitänyt puolet saada pois niin sillä olisikin jo päässyt kuuden joukkoon.
Pitkällä matkalla tuli 7. sija, joka oli paras sijoitus ikinä kansainvälisellä pitkällä matkalla. Alku meni huonosti, mutta Samuli sai minut kolmella minuutilla kiinni 5-6 välillä ja ajoimme porukalla noin 10 väliä vain vähillä virheillä. Puolimatkan jälkeen oli perhoshajonta, jossa jäin Samulista ja ajoin loppuosan yksin. Muutaman välin jaksoin vielä yksin ajaessa puristaa mukavalla vauhdilla, mutta sen jälkeen hyydyin ja putosin lopussa sijan tai pari. Joka tapauksessa alun jälkeen suunnistusvirheitä ei juuri tullut.
Viestiin minulle tuli paikka kakkosjoukkueen toisella osuudelle. Joukkueemme aloitti Susanna ja ankkurina oli Samuel, joten joukkue oli kyllä hyvä. Susanna tuli aloituksesta hyvin, joten hyvää paikkaa oli tarjolla. Heti alussa muutaman sekunnin perästä lähtenyt Samuli pääsi hajonnan turvin ohi, mutta olin kuitenkin melko lähellä. Kisan jatkuessa en nähnyt oikeastaan ketään maastossa ja Samuli kasvatti eroa minuun ilmeisesti lähinnä ajamalla ja myös lyhyempien hajontojen turvin. Lopputuloksena ankkuriosuuden jälkeen kolmas sija, jota ei tosin lasketa mihinkään, koska Suomen ykkösjoukkue oli edellä.

Tästä kuitenkin hyvillä mielin offseasonille ja nyt banquettiin.

Matkalla Viroon

Nyt on alkanut tämän vuoden todennäköisesti viimeinen ulkomaanmatka. Se onkin samalla lyhin reissu ainakin matkallisesti sillä menemme Viroon. Tähän maahan moni suomalainen tekee vuosittain matkoja erilaisista syistä ja urheilu ei luultavasti ole yleisin niistä syistä. Meillä tällä kertaa se sattuu olemaan tärkein syy matkalle.
Reissun ensimmäinen kisa ajetaan perjantaina, jolloin on vuorossa sprintti. Lauantaina on ohjelmassa pitkämatka ja sunnuntaina sekaviesti. Itsellä suurin mielenkiinto kohdistuu sprinttiin. Tämä kisa ajetaan pienen kaupungin kylällä. Bulletin 4:ää ei ole vielä julkaistu, joten kovin tarkkaa informaatiota ei vielä ole kisasta, mutta näin on voinut päätellä.
Lauantain pitkä kisa tulee mahdollisesti olemaan melko tylsä. Näin ei ehkä kannattaisi ajatella etukäteen, mutta odotettavissa on hyväpohjaista luukutusta 48km ja matkaan nähden melko vähän rasteja. Pitkät luukutuspätkät eivät itselle juuri sovellu, mutta pitää yrittää vuoden viimeisestä henkilökohtaisesta kisasta saada vuoden paras pitkämatka.
Sekaviestissä panoksena Suomen joukkeilla on varmistaa viestimaailmancupin voitto. Tämä pitäisi irrota melko todennäköisesti sillä laskelmieni mukaan parhaan joukkueemme sijoitus viiden parhaan joukkoon riittää varmistamaan tämän voiton.
Kisaviikonloppuna ratkeaa itselläni ensi vuodelle red groupin paikka (10 ensimmäistä maailmanrankilla). Nopean laskemisen jälkeen tämä vaikuttaa aivan saavutettavalta, mutta myös takaa on mahdollista tulla ohi. Vielä kun Samuel ajaa tasollaan ja itse onnistuisin niin meillä on Suomen joukkueesta neljä miestä red groupissa ensi kaudelle siirryttäessä.

Kisoihin valmistautuminen on sujunut lopulta hyvin parin viikon takaisesta kaatumisestani huolimatta. Viime viikolla tein alkuviikolla tehoja ja loppuviikosta löysäsin. Sunnuntaina kävin juoksemassa SM-viestissä aloitusosuuden, josta tulikin todellinen floppi. Maanantaina kävin hieronnassa, jossa 80 minuutin jalkojen hieronta teki kyllä hyvää jaloille. Tiistaina oli ohjelmassa taitoharjoitus perjantain tulevaa sprinttiä ajatellen. Ajoin kolme lyhyttä 4-7min rataa kovaa, jotka kaikki olivat eri kartoilla. Kahdella radalla oli kummallakin yksi karttavirhe, joka hieman haittasi menoa, mutta ei vaikuttanut oleellisesti harjoituksen onnistumiseen. Tänään on taas aivan lepopäivä, joka kuluu pitkälti matkustamiseen. Huomenna on jo mallisuunnistus ja siitähän se maailmancupkiertue lähteekin jo käyntiin.

Onnistuu se harjoittelu tikkienkin kanssa

Edellisen blogipäivityksen aikaan oli jalka juuri tikattu kasaan ja lääkäriltä kovat kiellot, että pyöräilyä voi aikaisintaan yrittää muutama päivä tikkien poisoton jälkeen eli toisinsanottuna Virossa maailmancupissa. Tämä oli siis keskiviikkona ja torstaina jalka oli kipeä enkä tehnyt muuta kuin kävin koulussa. Perjantaina ei ollut edes tunteja koululla ja lenkille oli kielto niin olin koko päivän tekemättä mitään. Illalla päätin että pakko päästä huomenna lenkille ja niin sitten mentiin lauantaina aamusta Vähämetsän Juhan kanssa ajamaan.
Ohjelmassa oli tunti kovaa sisältäen 5*1min ylikovaa + verkat. Juha oli suunnitellut Puijolle melko mäkisen reitin joka oli tarkoitus ajaa kolme kierrosta. Treenin edetessä huomasin että ei tätä kolmea kierrosta tunnissa ehdi lähellekään, joten kaksi kierrosta saa riittää. Toisen kierroksen alussa Puijon polulla nousussa Juha hieman jäi minusta ja ajelin lopun yksin. Lopetin treenin Puijon tornille ja aikaa oli mennyt vetoon 1.08. Kulku oli siis kahden lepopäivän jälkeen hyvää ja nousumetrejäkin kertyi tasan tuhat treenin aikana. Verkkojen kanssa treeniin meni noin kaksi tuntia.
Sunnuntaina olikin ohjelmassa palauttava kahden tunnin PK-ajelu Juhan kanssa vaihtelevissa maastoissa. Tarkoitus oli ajaa tasamaata mäkiä vältellen, mutta kertyi siihenkin yli 400m noususummaa. On se useaan otteeseen tullut huomattua, että täällä Kuopion seudulla noususummat lenkeillä tulee väkisin moninkertaisiksi Satakunnan ajeluihin nähden.
Eilen maanantaina tein kaksi sprinttitreeniä. Ensimmäinen starttasi aivan tästä kämpän vierestä ja pyöri ympäri Puijonlaakson kaupunginosaa. Rataan meni aikaa noin 13 minuuttia. Yllättävän hyvän treenin sai aivan kämpältä lähtien ja matkalle tuli myös minulle aivan uusia paikkoja missä en ollut ikinä käynyt. Mielenkiintoista huomata miten lähelle voi saada niin paljon suunnistamista vaativan radan. Toinen sprinttitreeni oli viime vuoden MM-katsastusten sprintin H60-sarjan radan jälkimmäinen kartta. Tämä siksi, koska minulla ei ole ensimmäistä karttaa. Rataan meni aikaa hieman vajaa 10 minuuttia. Fyysisesti siis toinen kevyt päivä putkeen.
Tästä jatketaan melko tehopainotteisella viikolla kohti vuoden viimeistä maailmancup kiertuetta. Ensi viikko onkin taas kevyt viikko ennen perjantaina 21.9. alkavia kisoja.

Aina ei mene XCO ihan putkeen

Eilen oli Kuopion Puijonsarvessa viikkokilpailuna XCO, jossa ajettiin kolme kierrosta noin 3,5 km rataa. Kuopiolaisittain rata on hyvin tekninen ja mäkinen. Toisaalta se on kuitenkin mahdollista ajaa kokonaan, joten ei ole mitään aivan mahdotonta paikkaa.
Heti alusta alkaen Vähämetsän Juha piti 29" S-Works epicillä reipasta tahtia ja itse seurailin reilun 13 kg:n treenipyörällä siellä jossakin kaukana, suurimman osan ajasta kolmantena. Toisella kierroksen loppuosassa melko vaativassa laskussa vasemmalle kääntyvä ulospäin viettevä kaarre kävi kohtalokkaaksi. Siihen kyljelleen ja polvi auki. Aivan en siinä vaiheessa tajunnut tilanteen vakavuutta vaan lähdin vaan ajamaan. Reitin oikeastaan ainoan tiepätkän ajoinkin hiljaa ja koitin katsella että mitähän siihen oikein tuli, mutta ei siitä oikein mitään nähnyt kun jalka oli ihan mullassa ja veressä. Ajelin siitä sitten kisan loppuun vaikka vähän jalkaan koski. Kisan jälkeen Juha sitä katseli että lähetäänpä KYSille. Siellä sitten menikin loppuilta. Pääsin melko nopeasti suihkuttelemaan jalkaa puhtaaksi ja sen jälkeen vain muutaman minuutin odottelulla lääkärin käsittelyyn, joka sitten kestikin melko pitkään. Jollakin partaveitsen tyylisellä laitteella sieltä rapsutteli varmaan noin 45 min kudokseen tarttuneita kiviä ym. maata pois. Lopuksi tikit päälle ja antibioottikuuri tulehduksen minimoimiseksi.
Oli kyllä hyvää palvelua KYSillä. Hyvin nopeasti pääsin koko ajan eteenpäin ja lääkäri teki kyllä perusteellista työtä. Nyt ei sitten ainakaan pariin päivään paljoa treenailla. 17.9. eli neljä päivää ennen Viron MC:n ensimmäistä starttia otetaan tikit pois että ei pitäisi enää niihin kisoihin haitata mitään, mutta treenit sitä ennen voi olla vähän nihkeitä.

XCO ja opintojen aloitus

Edellisen kirjoittelun aikaan oli juuri MM-kisoista kotiuduttu, nyt voisi sanoa että on jo palauduttu. Viime viikko meni harjoittelun puolesta melko kevyesti ja pk-painotteisesti.

Torstaina oli liiton mitalikahvit Pasilassa, jonka jälkeen suuntasimme Korsoon tutustumaan paikalliseen XCO-rataan. Rata on Suomen hienoimpia XCO-ratoja ja taitaa sisältää eniten rakennettuja osuuksia. Rata on hyvin tekninen, mutta silti melko vauhdikas. Sateella ajamisesta ei ole itsellä (onneksi) kokemusta, mutta todennäköisesti olisi yhtä liukastelua. Renkaina olisi hyvä olla jotakin vähän järeämpää kuin omani 2,1" leveät Schwalben Racing Ralph takana ja Rocket Ron edessä, mutta kyllä niilläkin radasta selviää. 

Lauantaina olikin vuorossa varsinainen kilpailu tuolla Korson XCO-radalla. Kisassa kierrettiin tämä 3,5 kilometriä pitkä lenkki seitsemän kierrosta, joten matkaksi tuli 24,5 km, mutta omaan garminiin taisi tulla kyllä hieman yli 25 km matkaa. Lähdin taas kisaan kuten yleensä rauhallisesti liikkeelle ja ensimmäisellä kierroksella olikin tämän takia turhan ruuhkaista. Toisen kierroksen ajoin Tsekkiläisen pyöräsuunnistaja Vojtech Stranskyn kanssa porukalla ja saimme jätettyä muut porukasta ja saavutettua edellä meneviä. Toisen kierroksen lopussa Vojta putosi vauhdista ja jatkoin yksin kisaa. Yksin ajelua riittikin oikeastaan koko loppukisa. Pari kaveria ohitin matkalla ja yksi tuli minusta ohi, mutta tuntuma oli että oma vauhti säilyi hyvin samana koko kisan ja näin vauhdinjako oli onnistunut. Ajotekniikka ei itsellä riittänyt kisassa joka paikkaan. Radan jokaisen kohdan menin ajamalla rataan tutustuessa, mutta kisassa se ei sujunut yhtä helposti. Kolme vaikeinta paikkaa, kaksi ylämäkeä ja yhden rakennetun kivikon menin muutamalla viimeisellä kierroksella cyclocross -tyyliin juoksemalla. Hyppäsin siis pyörän päältä jo pois ennen vaikeaa kohtaa edes yrittämättä ajaa. Tämä on kuitenkin nopeampi taktiikka kuin ajamisen yrittäminen ja siinä epäonnistuminen. Huomasin myös kerran tällä taktiikalla saavuttavani edellä menevää rakennetussa kivikossa vaikka hän ajoi koko esteen. 

Nyt onkin opintojen aloituksen paikka tänään Kuopiossa. Ensimmäisenä on vuorossa tentti vaihtosähköpiireistä. Tämä jäi tekemättä keväällä Tsekin maailmancupin takia niin nyt on sitten sen vuoro.