Syysharjoitteluja

Syksy on Suomessa maastopyöräilijän kannalta haastavaa aikaa. Kelit ovat vaihtelevia ja usein heikkoja. Kurakeleissä ajaminen ei ole yhtä mukavaa kuin hyvällä kelillä ja monesti treenitkin jäävät laadultaan heikommiksi.

Syksy on kuitenkin hyvää aikaa kehittää voimatasoja. Voimaharjoittelua ei haittaa huonot kelit. Itselläni ainakin voimaharjoitusten jälkeen kestää melko pitkään ennen kuin pyörä alkaa kulkea. Senkin takia syksyllä on hyvä aika tehdä voimaa kun kunnossa ei tarvitse olla vielä pitkään aikaan.
Tänä syksynä olen nyt aloittanut tekemään perusvoimaa, jota aiemmin en ole aivan tällä kaavalla näin paljoa tehnyt. Tarkoituksenani on keskittyä marraskuun aikana pelkästään voimaharjoitteluun ja tehdä siinä punttitreenien ohessa vain voimatreeneistä palauttavia harjoituksia. Pyrin käymään salilla vähintään 2 kertaa viikossa, mieluusti 3 kertaa. Näiden treenien lisäksi viikkoon mahtuu yksi lepopäivä ja muina päivinä kevyttä huoltavaa harjoittelua.
Perusvoimaharjoite koostuu itselläni yleensä 3-4x10 sarjoista palautuksen ollessa 3min. Liikkeinä olen käyttänyt kyykkyä "pääliikkeenä" ja keskivartalolle erilaisia liikkeitä. Takareidet olen tehnyt laitteessa vaikka laitteiden käyttö onkin viimeaikaisten oppien mukaan arveluttavaa.

Marraskuun jälkeen tarkoitus on taas aloittaa perusharjoittelu sisältäen reilusti peruskestävyyttä. Tähän teemaan kuuluu myös joululoman ajalle suunniteltu hiihtoleiri lappiin. Talven aikana aion ylläpitää voimatasoja voima-ajolla. Peruskestävyystreeneistä suuri osa talven aikana tulee olemaan hiihtoa. Pyörällä ajan talvella enemmän sisällä kuin ulkona. Kevättalvesta varmasti tulee enemmän ajettua taas ulkona kun on hyviä kelejä.
Keväälle onkin sitten jo suunnitteilla kahden viikon reissu Mallorcalle. Sitä ennen pitäisi ajella reilusti pk:ta että jaksaa sitten siellä ajaa sitä pk:ta.

Syksyn kisat

Edellisestä kirjoittelustani tänne on vierähtänyt pitkä tovi. Sen jälkeen on kisailtu muun muassa MM-kisat Virossa ja maailmancupin viimeinen kierros Portugalissa.

MM-kisoihin lähtiessä fiilis oli hyvä kuten edellisistä kirjoituksista voi nähdä. Oli kuitenkin tiedossa itselläni että fyysisesti olen samalla tasolla kuin EM-kisoissa mutta moni muu saattaa olla paremmassa kunnossa. Tällä asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä mahdolliseen menestykseen.
Ensimmäisessä kisassa sprintissä kisa kaatui virheisiin ennen kisan puoliväliä. Maalissa olin 10. nopein ja lopputuloksiin kirjattiin hylätty suoritus kuten monelle muullekin epäselvien kiellettyjen alueiden johdosta. Toinen kisa oli keskimatka. Alku lähti liikkeelle tahmeasti mutta suorittaminen parani ja tästä oli vielä mahdollisuudet sijoittua 10. joukkoon. Kisa kaatui kuitenkin suunnistusvirheisiin loppumatkalla.
Viestistä tuli hopeaa jännittävän kisan jälkeen. Oma suoritukseni oli ihan perussuoritus ilman suurempia ongelmia, mutta mikään täydellinen ei suoritus ollut.

MM-keskimatka. Kuva Elina Erkkilä

Pitkälle matkalle lähdin liikkeelle melko varovasti. Takaa 3min päästä lähtenyt Samuli Saarela saavuttikin minua melko paljon alkumatkalla. Kisan kesken pystyin pitkän aikaa pitämään Samulin takanani ennen kuin näköyhteys syntyi kun oli enää muutama kilometri matkaa maaliin. Samuli kuitenkin unohti leimata rastilla ja joutui palaamaan eikä näin saanut minua ikinä kiinni. Jaksoin ajaa hyvin loppuun asti ja tuloksena oli 8. sija Samulin ottaessa hopeaa. Tämä oli minulta pitkällä matkalla hyvä suoritus. Aiemmin olen pitänyt pitkää huonoimpana matkanani mutta tällä kaudella se on alkanut tuntumaan melko hyvältä.

Kauden viimeiseen maailmancup-kierrokseen Portugaliin oli varsin mukava lähteä kun Suomessa kelit alkoi olla heikkoja ja siellä oli vielä kesä. Portugalissa oli ohjelmassa keskimatka, pitkä ja viesti sekaviestinä. Mäkeä oli tarjolla reilusti, varsinkin keskimatkalla. Keskimatkan alkupuolella oli mäkialua, jossa oli vaikea suunnistaa ja myös paljon kiivettävää pyörällä. Omassa suorituksessani oli ongelmia molemmissa, mutta varsinkin suunnistuksessa tuli virheitä tällä alueella. Sijoitus oli kuitenkin maalissa 10., mutta ero kärkeen oli melko suuri keskimatkalle. Kisa oli siis ollut monelle muullekin vaikea. Pitkällä matkalla kartan alueella oli yksi pieni mäkialue, mutta tämä mäki olikin suuri. Alkumatkalla noustiin mäelle ja puolimatkan vaiheilla toisen kerran, loppuosa olikin tasaisempaa. Kisassa oli varsinkin alkumatkasta muutama reitinvalintaväli, joilla onnistuin melko hyvin. Jaksoin ajaa kisan hyvin loppuun asti, ajaen koko matkan tasaista vauhtia ja sijoitus maalissa oli näin viides. Sijoitus oli paras mihin olen pystynyt pitkän matkan kisoissa tähän asti.

Viimeinen kisa eli viesti oli samalla koko kauden viimeinen kisa. Osuudekseni tuli ankkuriosuus Suomen kakkosjoukkueessa. Aikaisemmat osuudet ajoivat Susanna Laurila ja Tuomo Lahtinen. Susanna ja Tuomo tekivät erinomaista työtä osuuksillaan ja lähdin osuudelleni kärjestä, mutta takaa lähti useampi joukkue hyvin läheltä. Tsekki pääsi ohi ja jätti jo alkumatkasta minut ja ykkösjoukkueen Jussi Laurilan. Jussin kanssa näimme toisiamme useampaan otteeseen kisan aikana. Puolimatkan jälkeen Venäjän ykkös- ja kakkosjoukkueen miehet saavuttivat meidät. Heillä oli ilmeisesti ollut lyhyempi hajonta puolimatkassa, ainakin ykkösjoukkueen Foliforovilla. Loppuun meille jäi kolmen taistelu, jossa oli mukana minä, Foliforov ja Jussi. Tsekki oli jättänyt meidät kaikki. Jussi jäi lopussa minusta ja Foliforovista pidemmällä hajonnalla. Taktiikkani oli pysyä peesissä mahdollisimman pitkään ja kuitata lopussa Venäjän ohi. Taktiikka oli sikäli huono, että toiseksi viimeinen rasti oli kapealla uralla, jossa oli vain yksi leimasin. Siitä oli enää lyhyt matka viimeisellä enkä ehtinyt ohittaa tällä välillä. Viimeisellä rastilla missasin leimauksen ja peli oli näin ohi. Loppusijoitus kuitenkin kolmas ja ykkösjoukkueen edellä joten hyvä niin. Hieno kisa ajaa ja taistelu mies miestä vastaan sytyttää vaikka alussa jalka olikin väsynyt.

Kaksi viikkoa ennen Portugalin MC-kierrosta tuli ajettua aivan älytön maastokisasetti. Osallistuin lauantaina Viron Haanjassa pidettävään 100km:n maastokisaan ja sen jälkeen sunnuntaina Hämeenkyrössä maraton cupin  70km:n kisaan. Haanjan kisa oli hieno reissu ja sinne pitää päästä uudestaan. Maha heitti sekaisin puolimatkan vaiheilla enkä pystynyt syömään mitään sen jälkeen. Energiathan siinä loppui, mutta jaksoin kuitenkin melko hyvin taistella maaliin ja sijoitukseni oli tyydyttävä 15. Seuraavan päivän Hämeenkyrön maratoniin lähdin täysin väsyneellä reidellä ja ensimmäinen mäki 4km:n kohdalla oli tuskaa. Tästä kuitenkin ajo jatkui tasaisella vauhdilla helpohkolla radalla. Lähtötilanteeseen nähden kisa sujui erinomaisesti ja jaksoin ajaa lopun jopa paremmin kuin alun. Energiat loppui siis lauantaina muttei sunnuntaina. Sunnuntaina testasin ensimmäistä kertaa uudenlaista järjestelyä energiansaannille. Laitoin pyörän pystyputken pullotelineeseen 0,5l pullon johon liuotin tarvittavan geelimäärän veden sekaan. Vaakaputkessa pidin 0,75l pulloa urheilujuomaa, jonka vaihdoin kisan aikana. Aiemmin olen syönyt geelit geeleinä ja juonut päälle urheilujuomaa. Tätä kerran Hämeenkyrössä väsyneeseen kroppaan testattua systeemiä aion käyttää jatkossakin mikäli se toimii jatkossa yhtä hyvin kuin siellä.

Viikko MM-kisoihin

Kausi on vierähtänyt siihen vaiheeseen, että enää on jäljellä viikko MM-kisoihin, jotka ovat siis kauden pääkisat. MM-kisat järjestetään tänä vuonna Viron Rakveressa, joka on niin lähellä Suomesta että kyseessä on lähes kotikisat. Lauantaina 24.8. matkaamme Rakvereen, jossa majoitumme halvassa hostellissa teollisuusalueen kulmassa koko retken.
Oma kisoihin valmistautumiseni on mennyt tähän asti ilman suurempia ongelmia. Aikavälillä 27.5.-16.8. olin kesätöissä ja sinä aikana en juuri pystynyt harjoittelemaan kun päivät meni välillä melko fyysisissäkin töissä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että parempiin tuloksiin pystyisin tulevissa MM-kisoissa jos en olisi tehnyt kyseisiä kesätöitä, mutta oman alan työkokemus ja työtodistus ovat minulle tärkeitä. Viime viikonloppuna sain Seinäjoella tehtyä hyvät suunnistustreenit ja itse olin järjestämässä vielä Lapualle treenejä. Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus tehdä pari suunnistustreeniä. Fyysisellä puolella ei enää ole juuri mitään tehtävissä, vanhoilla keväällä tehdyillä pohjilla mennään ja katsotaan mihin se riittää. Jos suunnistus sujuu niin eiköhän se fysiikka kohtalaisiin tuloksiin riitä.

Arvokisoissa pärjäämiseen tärkeä asia omalla kohdallani on se, että luotan oman fyysiseen kuntooni. Jos en luota kuntooni, mietin sitä myös kisan aikana ja yritän paikata kuntoa ottamalla riskejä suunnistuksen suhteen. Tämä taktiikka ei yleensä toimi. Tällä hetkellä luottamusta lisää se, että olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna ja silloinkin kunto riitti kohtalaisiin tuloksiin. Kunnon kehittymisestä on kertonut mm. JämiMTB:n ensimmäinen 50 km, joka sujui kohdaltani hyvin siihen asti ja myös SM XCO meni melko hyvin. Keväällä ennen kuin aloitin kesätyöt olin ehkä vähän paremmassa kunnossa mutta nyt olen suunnilleen samalla tasolla kuin EM-kisoissa. Vaikka JämiMTB:n lopputulokset ja pyöräsuunnistuksen SM:t menivät kohdaltani melko heikosti enkä ole juuri harjoitellutkaan kolmeen kuukauteen, tästä on kuitenkin hyvä lähteä MM-kisoihin. Luotan kuntooni ja suunnistuksen sujumiseen ei ole esteitä, joten ainakin tässä vaiheessa on vielä mahdollista tulla hyvät kisat.

Kesäkuun kisasilppua

Pitkään on ollut tällä palstalla hiljaiseloa kiireisen ohjelman johdosta. Ei sitä hirveästi jää ylimääräistä aikaa töiden + työmatkojen ja urheiluiden lisäksi. Kesäkuussa on kuitenkin ohjelmassa ollut muun muassa KorsoMTB, pyöräsuunnistuksen EM-kisat ja TahkoMTB.

KorsoMTB oli minulta hyvä kisa. Pidin reitistä jossa oli helppoja pätkiä ja paikoitellen myös hieman ajotekniikkaa vaativaa pätkää. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin melko helppo ja maratoniin hyvin sopiva. Kisassa olin 64 km:n sarjassa kovien miesten ajaessa 96 km. Sijoituin kisassa toiseksi Olli Miettisen voittaessa kisan.

EM-kisoissa ohjelmassa oli järjestyksessä ensin sprintti, sen jälkeen keskimatka, viesti, lepopäivä ja viimeisenä pitkä. Ohjelma oli siis varsin tiivis, mutta niinhän se on aina kisaviikoilla. Ensimmäinen kisa, sprintti ei ole lempimatkani ja toimikin lähinnä avauksena muihin kisoihin. Suunnistus oli vähän takkuista ja ajo myös. Yksi isompi virhe tuli ja maalissa olo vähän kuin ei olisi mitään tehnyt. Tähän suoritukseen 9. sija kisasta oli hyvä.
Seuraavan päivän keskimatka lähti heti vauhdikkaammin liikkeelle. Parin ensimmäisen rastin seudulla oli poluilla paljon vastakaadettuja puita ja metsää pitkin meneminen oli paras vaihtoehto. Osuin hyvin ensimmäiset rastit kompassin ja käyrien lukemisen avulla ja tästä oli hyvä jatkaa kovaa ajoa. Kolmannella rastilla näin, että olen saavuttanut selvästi 2 min ennen lähtenyttä Venäjän Ruslan Gritsania. Sain hänet kiinni 8. rastilla. Rata oli kolmannelta rastilta 9. rastille melko ajovoittoista paria reitinvalintaa lukuunottamatta. 8-9 rastivälin lähinnä seurailin Ruslanin tekemisiä ja vaikeammalle alueelle saavuttaessa aloin itse suunnistaa ja Ruslan otti seuraajan paikan. Kaksi noin 30 sek virhettä tuli tällä vaikealla alueella, rasteille 9. ja 11. Tällä alueella tämä oli melko hyvä onnistuminen. Kisasta tuloksena toinen sija, joka oli samalla minulle yleisen sarjan ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali.
Viestissä olin aloittajana ja joukkueessamme oli seuraavilla osuuksilla Samuli Saarela ja Jussi Laurila. Alkuosuudesta Venäjän Gluhov pääsi lyhyemmällä hajonnalla karkuun, mutta loppumatkalla sain ajettua hänet näköetäisyydelle. Vaihtoon tulin toisena reilun 10 sek Gluhovin jälkeen. Toisella osuudella Samulilla oli taas lyhyempi hajonta ja hän pääsi lopullisesti karkuun Venäjän Ruslan Gritsanista. Ankkurimme Jussi hoiti lopussa joukkueemme ensimmäisenä maaliin. Näin tulos oli sama samalla joukkueella kuin viime vuonna MM-kisoissa. Kovin vastustaja Venäjä ajoi myös molemmissa kisoissa samalla joukkueella samalla sijalle.
Pitkämatka yhteislähdöllä on aina mielenkiintoinen kilpailu. Kisa käytiin kahtena lenkkinä. Itselläni podium sijoitus kaatui ensimmäisen lopussa tekemääni 4 min virheeseen. Toisella lenkilläkin tuli pientä virhettä mutta ei niin paljon kuin ensimmäisellä. Lopulta maalissa 8. sija oli yllättävän näin suurella virhemäällä.

TahkoMTB:ssä meillä oli joukkuekisassa kova joukkue viivalla Team Erigeepper Challenge nimellä. Lähdin alusta seurailemaan letkan keskelle. Arvelin, että ennen Nilsiän kylän ohitusta tuskin kärkiletkassa tapahtuu juuri mitään. Wattimittari näytti silti yllättävän kovia lukemia letkassakin ajaessa katselin että yli 330 W oli keskitehot ennen Kinahmin mäkeä. Kiihdyttelyjä oli siis paljon, vaikka välillä sai ihan himmaillakin. Kinahmin mäkeen taas tänäkin vuonna kärki löi vauhtia. Siitä erkani oman porukkani etupuolelle noin 10 miestä, jossa oli mukana kolme Skins-teamin miestä, oman joukkueemme Kusti Kittilä ja pari virolaista sekä pari Medilaserin miestä. Rengasrikkoja sattui matkalla usealle kaverille ja oma rengasrikkoni sattui viimeisen nousun alkuun. Siinä yritin patruunapumpulla täyttää, mutta se ei oikein onnistunut ja yritin lisäksi pumpulla pumpata, mutta rengas pysyi vajaana. Lähdin vaan ajamaan kivistä mäkeä ylös hyvin vajaalla renkaalla ja ylämäki muuten renkaan puolesta olisi sujunut, mutta kivisimmät paikat talutin säästellen rengasta ja vannetta. Rengas pysyi yhtä vajaana alamäkeen jota laskettelin hiljakseen alas ja lopun tasamaalla joutui vielä kaikkiin mutkiin lähes pysähtymään. Onneksi kukaan ei tullut lopun hiljaa ajaessa ohi. Pumpatessani rengasta Skinsin Sohkanen ja oman tiimimme Juha Vähämetsä menivät ohi. Pari sijaa korkeammelle olisi ollut siis mahdollisuudet ilman rengasrikkoa. Kuitenkin lopputuloksissa sijoitus 13. on minulle ihan hyvä tulos Tahkolla. Joukkueemme oli toinen tiimin ensimmäisessä joukkuekisassa.

Jämin EM-tarkkailut

Jämillä pidettiin viikonloppuna pyöräsuunnistuksen EM-tarkkailut. Viivalla oli koko maajoukkue ja muut Suomen parhaat. Ainoastaan kovana ajomiehenä tunnettu Samuel Pökälä puuttui kisoista. Lauantaina oli ohjelmassa keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka. Etukäteen en odottanut kisoista menestystä, sillä Jämin maastoissa en ole oikeastaan juuri ikinä pärjännyt, enkä pidä kisaamisesta siellä. Maasto on todella helppoa ajoteknisesti ja myös suunnistuksellisesti, joten kisaaminen siellä on lähinnä tylsää ja puuduttavaa.

Lauantain keskimatkalle lähdin vaan ajamaan ilman kummempia mietiskelyjä etukäteen. Mielessä pyöri lähinnä edellisenä päivänä alkanut kesäloma ja paljonko mahtaa saada watteja irti keskimatkan kisassa. Tämä oli ensimmäinen kisa jonka ajoin wattimittarin kanssa. Kun kisaa oli käyty 15min, katsoin paljonko oli keskiwatit tähän asti. Näytti 322 W. Siinä vaiheessa päätin että tänään pitää rikkoa 20min testiin 320 watin raja. Suunnistuskisan aikana hyvin erikoista miettiä tällaisia asioita, mutta Jämillä voi tehdä näinkin. Sain juuri ja juuri rikottua tuon kyseisen wattirajan. Kisassa ei juuri suunnistusvirheitä tullut ja ajokin kulki ihan ok. Sain Lahtisen Tuomon kiinni 2 minuutilla puolimatkaan ja loppu ajettiin porukalla. Maalissa voitin kisan kahdeksan sekunnin erolla seuraavaan, joten suoritus oli kuitenkin varsin hyvä.


Sunnuntain kisasta oli odotettavissa vielä lauantaitakin tylsempi ajelu. Tässä kisassa reilun 20min kohdalla ensimmäisen kartanvaihdon jälkeen valkeni että ei ole edes mäkiä loppumatkasta. Eli edessä vielä yli tunti tasamaatuuppausta kun tähänkin hetkeen mennessä oli saanut jo siitä ihan tarpeekseen. Tässä vaiheessa meinasi niin sanotusti mennä kuuppa nurin että miksi tätä samaa settiä joka vuosi Jämillä. Pummejahan siinä vielä tuli päälle ja ennenkin tätä hetkeä oli juuri tullut pummi joka vielä kasvoi isommaksi karttavirheen johdosta. Samuli pelasti suoritukseni saaden minut kiinni 3 min perästä lähteneenä. Ilman tätä olisin luultavasti vaan ajellut pois hissukseen. Samulin näkemisestä motivoituneena tuli ajettua välillä melko reipasta tahtia kun reitinvalinnalla jäin Samulista. Lopussa vielä paremmalla reitinvalinnalla jätin Samulia hieman ja olin noin 15sek ennen maalissa. Tuloksena tämän kisan kolmas sija ja yhteistuloksissa toinen. Sijoitukset siis viikonlopun osalta varsin tyydyttäviä kuitenkin.

Toivon ettei Jämillä tai muualla kyseisellä kankaalla ajettaisi yhtään pyöräsuunnistuskisaa ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Muuten pitää alkaa rakentamaan cyclocrossiin tempotankoa ja siihen sopivaa karttatelinettä. Ja pisarakypärä ja tempohaalari on myös Jämin tasamaatempopyöräsuunnistelukisoissa välttämätön varuste.

Liedon XCO ja Sipoon pyöräsuunnistukset

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

Viikko sitten, 4.5., oli ohjelmassani maastopyöräkauden avauskilpailuna Liedossa pidettävä XCO-cupin kilpailu. Kisarata oli 3,4 km pitkä ja reitti kierrettiin kuudesti. Yleisöystävällisyyttä vielä lisäsi se, että kisakeskuksessa käytiin kolmesti joka kierroksella. Reitti oli melko tekninen, mutta kuitenkin kokonaan ajettavissa. Kalliopätkiä oli melko paljon ja kallioiden välissä oli varsinkin yhdessä kohdassa melko märkää. Rata varmaankin soveltui paremmin täysjoustopyörälle kuin jäykkäperälle.
Kisan startista lähdin melko rauhallisesti mutta parantelin asemiani ensimmäisen kierroksen aikana. Henri Ojala taisi lähti heti startista karkuun muilta ja ajoikin ylivoimaiseen voittoon. Toisen kierroksen alussa sain kolmantena ajaneen Simo Sohkasen kiinni ja ajoimme porukalla melko pitkään. Neljännellä kierroksella tein aika paljon ajovirheitä osittain johtuen kierroksella ohitettavista ja osittain vaan puhtaasti omia virheitä. Tässä vaiheessa jäin neljänneksi. Viidennellä kierroksella sain Sohkasen taas näkyviin ja kuudennella eli viimeisellä yritin vielä ajaa kiinni. En kuitenkaan onnistunut ajamaan häntä kiinni ja kierroksen puolivälin jälkeen alamäkipätkällä luovutin kun tiesin ettei takaa tule uhkaajia. Maalissa olin neljäs. Tämä oli paras sijoitukseni tämän tason kisoissa, joten pitää olla ajoon tyytyväinen. Kroppa toimi kisassa hyvin ja sykkeet oli korkealla.

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

Tänään, 11.5., oli Sipoossa pidettävissä pyöräsuunnistuskilpailuissa aamupäivän ohjelmassa sprintti ja iltapäivällä pitkä matka. Näissä kisoissa ajoin ensimmäistä kertaa kilpaa uudella pyörälläni. Samoin myös kyseessä oli ensimmäiset kisat 29" renkailla.
Sprintissä tein heti alkuosassa rataa huonon reitinvalinnan ja tällä reitillä tein vielä virheen, joten siinä hävisin aikaa. Tämän jälkeen suunnistus oli ehkä hieman takkuista ja pidemmän välin reitinvalinnan onnistumisesta en ole varma, mutta muuten oli itseltäni aika perussuoritus suunnistuksellisesti. Fyysisesti sprintissä kulku oli vähän nahkeaa, mutta ihan kohtuu tasolla kuitenkin. Sykkeet jäi melko alas tässä kisassa, mutta osittain selittyy myös kisan haastavuudella.
Pitkällä matkalla oli alkupuolella melko paljon kohtuu teknistä polkua. Polku oli kuitenkin lähes kokonaan ajettava, joten ihan mukava pätkä siis. Teknisempiä pätkiä löytyi myös muualta matkalta silloin tällöin, mutta teitäkin pääsi ajamaan. Matka oli yllättävän pitkä ja aikaa meni lähes kaksi tuntia vaikka voitinkin kisan. Kisan suurin virhe tuli kuudennella rastilla, jolla ajoin oikeaa polkua rastin ohi näkemättä rastia. Näinkin voi käydä pyöräsuunnistuskisassa. Tähän meni aikaa reilu minuutti. Kisassa oli järjestäjille sattunut koodivirhe, jonka vuoksi tuloksista huhujen mukaan saatetaan poistaa loppuosa kisasta. Tämä tietysti harmittaa näin loppuosan hyvin ajaneena ja kun vielä tein alkuosassa tuon virheen.

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

 29" täysjousto sopi näihin kisoihin loistavasti. Varsinkin pitkän matkan polkupätkillä oli aivan loistava ajaa. Pitkällä matkalla voimat riitti hyvin loppuun asti. Olisi varmasti ollut raskaampaa ajaa polkupätkät jäykkäperäisellä pyörällä. Myös 26" täysjoustooni verrattuna tämä oli melko varmasti parempi tällaisessa kisassa. Rauhallinen ajettavuus on pitkällä matkalla tärkeä ominaisuus pyörältä varsinkin tällaisessa ajoteknisesti vaativassa kisassa.

Kilpailukauteen valmistautuminen

Nyt alkaa olemaan pyöräilijöillä ja pyöräsuunnistajilla, sekä monella muullakin kesälajin urheilijalla, käynnissä otsikossa mainitsemani asia eli kilpailukauteen valmistautuminen. Tämähän tarkottaa ns. kunnon viimeistelyä ennen kilpailuja. Tästäkin asiasta on luultavasti lähes jokaisella urheilijalla oma näkemys niin kuin monesta muustakin harjoitteluasiasta.

Kertaanpa tässä karkeasti miten olen itse tänä vuonna valmistautunut kilpailukauteen. Taitopuolta talvikaudella harjoitin lähinnä hiihtosuunnistamalla. Talvikorttelipyöräsuunnistelut olen jättänyt tekemättä tänä vuonna kun en ole aiemminkaan kokenut saavani niistä hyviä taitoharjoituksia. Viime viikonloppuna tein yhden pyöräsuunnistustreenin Lapualla ja ensi viikolla on suunnistustaidon kannalta hyvin oleellinen leiri Tanskassa. Tältä leiriltä odotan taitopuolen suhteen paljon ja kyseinen leiri nimeltään MTBO-camp on ainakin aiempina vuosina ollut hyvä juuri taitopuolen suhteen.
Fysiikan suhteen talvikaudella hiihdin paljon ja pyöräilin lähinnä trainerilla. Trainerilla tein melko monta lajivoimatreeniä talven aikana aiemmista vuosista poiketen ja nähtäväksi jää onko siitä tarttunut reiteen kipeästi kaivattua voimaa. Viikolla 10 maajoukkueellamme oli leiri Pirkkalassa ja sitä ennen en ollut juuri ajanut pyörällä ulkona. Sen jälkeen olen alkanut pyöräilemään huomattavasti enemmän. Mallorcan 10 päivän leiri maalis-huhtikuun vaihteessa on ollut minulle tärkeä kilpailukauteen valmistautumisen suhteen. Leiriä ennen tuli ajettua muutama pitkä lenkki pyörällä ja siellä leiri motivoi ajatuksella "jaksaa mallorcalla ajaa hienoilla pitkillä yhteislenkeillä". Leirillä toki motivaatio kasvaa hyvässä porukassa ajetuilla lenkeillä kun näkee miten kovia muut ovat. Tällainen leiri siis vaikuttaa ainakin minuun kasvattaen motivaatiota hyvin pitkällä aikavälillä. Ja toki itse leirillä ajetut treenit olivat varmasti tehokkaita pienistä vaivoista huolimatta.
Mallorcan leirillä ja sen jälkeen olen tehnyt myös jonkin verran tehotreenejä. Niitä pitää tehdä, jotta kroppa tottuu myös vauhdikkaampaan ajoon. Viime viikkoina itselläni on tuntunut selvästi että kroppa on kuormittuneessa tilassa kun syke ei nouse juuri missään yli 170. Joulukuussa tehdyssä kuntotestissä määritetty yläkynnyssyke oli 166 ja maksimi siinä oli 189. Lukema 190 oli vielä syksyllä suht "helposti" saavutettavissa.
Päämatkani pyöräsuunnistuksessa on keskimatka joka kestää noin 50 min. Nämä kisat ajetaan valtaosin yläkynnyksen tuntumassa. Tästä johtuen myös yläkynnyksen tuntumassa olevia harjoitteita on syytä tehdä. Maksimialue ei ole niin oleellinen mutta sitäkin on välillä hyvä kuormittaa.
Olenkin tästä juuri lähdössä tekemään mäkivetoja Puijon asvaltille. Tavoitteeni treeniin on tehdä viisi vetoa reilusti nousevilla tehoilla seuraavasti: 1. nousu alakynnystä, 2. ala VK, 3. ylä VK, 4. yläkynnys ja 5. MK.

Pyöräilyn aloittelua

Edellisen tekstin jälkeen on tullut pyörän satulassa istuttua jokunen tunti. Hiihtoa en ole Lumitoukolan jälkeen juuri tehnyt vaan olen siirtynyt pyörällä ajamaan määräpainotteista harjoittelua. Kuopiossakin oli hyviä kelejä ajaa pyörällä asvalteilla mutta 28.4. suuntasin maajoukkueporukalla Mallorcalle hakemaan parempia olosuhteita.

Tämä oli laskujeni mukaan viides vuosi peräkkäin kun kävin etelässä ajamassa keväällä. Ensimmäiset kolme kertaa meni Mallorcalla, viime vuonna olimme Gran Canarialla ja nyt taas Mallorcalla. Leiripaikkoina molemmat on hyviä ja molemmissa on omat puolensa. Kanariansaarilla on keskimäärin varmaankin lämpimämpi keväällä kuin Mallorcalla ja sateen riski ei ole niin suuri. Tosin Mallorcallakaan ei ole juuri yhtään tullut ikinä ajettua sateessa. Mallorcan reissu tulee kokonaisuutena luultavasti jonkin verran halvemmaksi kuin Gran Canarian reissu. Gran Canarialla pääsee korkeammalle ja löytyy jyrkempiä mäkiä, mutta omalle tasolleni Mallorcaltakin löytyy riittävästi penkkaa.
Leiri sujui tänäkin vuonna melko hyvin. Kukaan porukastamme ei tullut kipeäksi eikä loukannut itseään. Treeneissä itselläni suurin ongelma olivat polvikivut. Alkuleiristä oli vähän oiretta perinteisestä "juoksijan polvesta" ja kun sen sain kuntoon, alkoi takareisi pettämään ja taas tuli kipua polveen. Takareiden pettäminen aiheutti kivun toiselle puolen polvea polvitaipeen jänteeseen.
Näin maallikkona arvioisin, että polvikipujen ja lihasongelmien yhtenä syynä oli huoltavien lenkkien puuttuminen. Kertaakaan leirillä en ainakaan itse ajanut koko lenkkiä selvästi hidasta vauhtia. PK-lenkit oli ajallisesti suurelta osin PK2-aluetta ja alakynnyksen tuntumassa ajamista. Keskisyke ei tosin näytä niin reippaalta pitkien alamäkien ja kaupunkihidastelujen johdosta.
Harjoitusten annista en siis ole leirin suhteen kovin tyytyväinen sillä tehotreeneissä kulkua ei juuri ollut ja viimeisenä päivänä en pystynyt polven takia ajamaan ollenkaan. Kulkua tosin ei tarvita vielä maalis-huhtikuun vaihteessa ja vielä voi toivoa, että sitä kesän mittaan löytyisi.

Nyt alkaa kuitenkin kroppa olemaan palautunut leiristä ja voi taas aloittaa perusharjoittelun. Harjoitussuunnitelmassa seuraava isompi tapahtuma on Tanskassa järjestettävä MTBO-camp, joka alkaa kahden viikon kuluttua. Siellä on tarkoitus hioa suunnistustaitoa kuntoon.

Hisukausi päätökseen

Hiihtosuunnistuskauden viimeiset kilpailut omalta osaltani kävin viime viikonloppuna Lehtimäellä. Siellä ohjelmassa oli lauantaina SM-keskimatka ja sunnuntaina Lumitoukola -viesti. SM-keskimatkalle lähdettäessä oli melko pitkä tauko edellisistä hiihtosuunnistuksista. Kisaan lähdinkin rauhallisesti liikkeelle virheettömällä alulla. Pyrin kiristämään vauhtia pikkuhiljaa matkalla ja kisa sujuikin ihan mukavasti. Lopussa oli paljon lyhyitä rastivälejä ja sain juuri siinä vaiheessa kaksi minuuttia eteeni lähteneen Laurilan Jussin kiinni. Tämän jälkeen suunnistukseni muuttui kovin tökkiväksi ja säheltämiseksi. En saanut enää pidettyä keskittymistä omassa suorituksessa. Tähän asiaan olen sikäli pettynyt, että melko paljon kisoja kiertäneenä pitäisi jo tässä vaiheessa hallita suoritus vaikka miten kavereita pyörisi ympärillä. Toisaalta eiköhän tästäkin taas opittu lisää suorituksen hallinnasta, että voi sitten kesällä tärkeämmissä paikoissa hyödyntää oppia. Joka tapauksessa SM:stä sija 14. joka on muuten samalla paras sijoitukseni henkilökohtaisissa hiihtosuunnistuksen SM:ssä.

Lumitoukolassa joukkueemme joutui tyytymään sarjaan Viertola(avoin), joka on ns. puulaakisarja. Viestimme kulki kokonaisuudessaan hyvin ja oma osuusaikani oli todella hyvä, mutta luulen että minulla saattoi olla melko lyhyt hajonta. Olimme viestissä toisia häviten vain yhdelle ulkomaalaisista koostuvalle joukkueelle.

Hiihtosuunnistus SM-kisoja edeltävänä viikonloppuna oli ohjelmassa maajoukkueleiri Pirkkalassa. Leirillä sai hyvin pyöräilykautta alulle tehokkaiden pyöräsuunnistustreenien muodossa. Lauantaina oli ohjelmaan ahdettu jopa kolme suunnistustreeniä ja lihaskuntotesti. Suunnistustreenien taidollinen puoli on talvella vähän vajavaista ja suunnistus melko epämääräistä ja toisinaan melko paljon tuuriin perustuvaa, mutta kokonaisuudessa radat oli lähes niin hyviä kuin talvella Suomeen on saatavilla. Muovipussin palasten sijaan olisi tosin paikoitellen kaivannut rastilippuja rasteille, ettei olisi tarvinnut rastipisteellä etsiä lippua.

Pirkan hiihdosta tuli puolikas hiihdettyä vapaalla. Yleensä tähän vuodenaikaan on ollut nopea hiihtokeli, mutta tänä vuonna ei ollut. Aikani oli yli 10 minuuttia hitaampi kuin kaksi vuotta sitten, mutta monella muulla aika oli huonontunut viime- ja toissavuoden tasosta yli 20 minuuttia. Sarjassani oli yllätävän kova taso ja jäin seitsemänneksi. Olen kuitenkin tyytyväinen hiihtooni vaikka vähän loppumatkalla hyydyinkin.

Jämi42 ja voimatreenejä

Viimeisen parin viikon aikana minulla on ollut ohjelmassa melko paljon voimatreenejä. Tämä "voimakausi" jatkuu vielä tämän ja ensi viikon. Vähämetsän Juhalta olen saanut hyviä vinkkejä voimatreeneihin. Tarkoituksena on tehdä ainakin tällä ja ensi viikolla neljä voimatreeniä. Näistä kaksi on lajivoimia ja kaksi punttitreeniä. Punttitreeneistä toinen on aerobista voimaa ja toinen perusvoimaa, jolloin on tarkoitus tehdä kahdeksan toiston sarjoja. Aerobiseen voimatreeniin sisältyy Juhan lanseeraama pelottava 200 kyykkyä. Tämä toteutetaan 5x40 sarjoilla ja jokainen 40 noston sarja pitää mennä alle minuuttiin. Sarjojen välinen palautus on vajaa minuutti joten treeni on ohi kahdeksassa minuutissa. Tätä voisi siis markkinoida kiireisille ihmisille treeninä, sillä siinä saa nopeasti jalat hapoille. Heikkojalkaisena tein viimeksi 32,5 kg:n painoilla. Ensi lauantaina on tämä treeni taas ohjelmassa ja yritän päästä pari kiloa isompiin painoihin.
Itsellä tekniikkaongelmat vaivaa kyykyn tekemistä, mutta tässa aerobisessa voimatreenissä se ei ole niin vaarallista kun painot on pieniä. Hartioiden alueelle pitäisi saada joko kunnon rasvapatti tai lihasta sinne tai sitten käyttää pehmustetta, sillä niskassani näkyy vieläkin hiertymä edellisestä treenistä. Hiertymä on kuitenkin ns. oikeassa kohdassa sen suhteen että tanko ei ole ollut liian ylhäällä vaan suunnilleen oikeassa paikassa hartioilla. Tähän on suurelta osin syynä nopea tahti pienillä painoilla, jolloin tanko on päässyt pyörimään ja heilumaan hartioilla.

Jämi42 tuli hiihdettyä lauantaina. Suoritus oli omalta osaltani sellainen mitä osasin odottaakin. Tasamaalla hiihto oli todella vaikeata kun ei jaksa työntää tasuria, mutta mäet nousi hyvin. Tätä vielä lisäsi ylimitoitettu pito, joka auttoi mäissä, mutta jarrutti muualla. Ero kärkeen kasvoi kisassa valtavaksi ja sijoituskin vaatimaton, mutta triplassa tästä on vain suunta ylöspäin. Triplan loppusijoituksia voi spekuloida kunnolla vasta maastopyöräilyn jälkeen, mutta ei näin huonolla perinteisen hiihtokunnolla palkintorahoista taistella.

Opiskeluiden osalta minulla on lomaviikko viikolla 10, jonka päätteeksi on maajoukkueleiri. Tällä viikolla olisi tarkoitus aloittaa ajamaan pyörällä.

Hiihtosuunnisteluja

Hiihtosuunnistukset on pyöräsuunnistajalla erinomaista talviharjoittelua. Suunnistustekniikkahan on hisuissa ja pyöräsuunnistuksissa hyvin samantyyppinen, eli uria pitkin mennään ja reitinvalinnoilla on suuri merkitys. Pyöräsuunnistuksessa vaikeutta lisää polkujen tunnistaminen kartalla olevaksi poluksi, sillä maastossa aina on pieniä "peuranpolkuja" joita ei ole piirretty karttaan. Hiihtosuunnistuksessa maastossa ei monesti ole muita uria kuin mitä on karttaan piirretty. Tämän viikonlopun Jämin kisoissa tosin oli paljon oikoja, jotka paikoitellen oli niin paljon hiihdettyjä, että niitä ei juuri karttaan piirretystä urasta erottanut. Myös joitakin vanhoja moottorikelkan jälkiä näkyi paikoitellen, mutta niistä ei haittaa ollut.

Olen tällä kaudella käynyt nyt neljä hiihtosuunnistuskilpailua. Kaksi kansallista kilpailua Jyväskylässä saman päivän aikana 12.1. ja nyt tänä viikonloppuna Jämillä 2.2. pitkän matkan SM ja 3.2. SM-viesti. Jyväskylässä kauden avauskisaksi kilpailut menivät omalta osaltani mielestäni hyvin. Sijoitukseni oli kahden kisan yhteistuloksissa 8. ajalla 1:03:35 kun kilpailijoita oli 27. Kärkeen jäin 4:47. Pahoja suunnistusvirheitä ei sattunut, mutta keskimatkalla oikoessani tein pari pientä virhettä. Yhteensä kaksi kisaa alle 1,5 min virheillä niin kauden avauskisaan saattoi olla tyytyväinen. Hiihtovauhtia tosin saisi löytyä enemmän.

Jämillä oli ohjelmassa SM-pitkä. Matkaa 30 km ja noususummaa ilmoitettu 490 m. Noususumma oman mittarini mukaan ei tosin ollut kuin 282 m, joten jompikumpi mittaus ei ole ihan kohdillaan. Kisassa sijoitukseni oli 18., joka nyt ei kuulosta kovin hyvältä sijoitukselta. Isoin virheeni tuli toisen lenkin lopussa kun otin tyhmästi kiertävän reitinvalinnan ylämäkivälillä. Olisi pitänyt tulla mäki ylös suksia kantamalla pientä uraa, mutta lähdin kiertämään isoa luistelu-uraa ja hävisin yli minuutin. Kärkiaikaan jäin 9:46 aikani ollessa 1:34:34. Sijoitus nyt ei siitä 18. mihinkään kaunistu, mutta mainittakoon ero 10. joukkoon oli 3,5min ja mitaleille 6,5 min 30 km kilpailussa. Datat löytyy tuosta: http://connect.garmin.com/activity/269282214.

SM-viestin hiihdimme joukkueella järjestyksessä Elmeri Juura, minä ja Juuso Jutila. Elmeri tuli aloituksesta hyvin sijoituksella 11. ja monta joukkuetta lähellä edessä ja takana. Onnistuin nostamaan meidät 8. sijalle. En tehnyt oikeastaan yhtään suunnistusvirhettä. Juuso piti hyvällä ankkuriosuudella meidät 8. sijalla ohittaen MS Parman ja Suunta Jyväskylän mennessä meistä ohi. Viestistä omat datani http://connect.garmin.com/activity/269282118.

Kokonaisuutena voisi sanoa, että hisukauteni on tähän asti mennyt varsin hyvin. Suunnistuspuoli on sujunut hyvin ja hiihtovauhti voisi aina olla parempi, mutta hiihtovauhtini on kuitenkin kehittynyt viime talvesta. Varsinkin Jämin kisaviikonloppuna huomasin, että en saa kropastani kaikkea irti hisussa. Keskisykkeeni on alempana hisukisoissa kuin mitä se on ollut normaalisti pyöräsuunnistuskisoissa, vaikka normaalisti hiihdossa syke on korkeammalla kuin pyörällä. Aikaisempina vuosina olen saanut sykkeet korkeammalle hisussakin. Luultavasti tämä kertoo vain siitä, että lihakseni ei ole tottunut hiihtoon ja yläkroppani on niin heikko, että en saa koko kroppaa koville.

Kuukausi pyöräilemättä

Tänään on tullut täyteen kuukausi niin, että en ole ajanut metriäkään pyörällä. Koulupyöräilyjä tosin on tullut, mutta niitä ei lasketa harjoitukseksi. Lisäksi trainerilla olen ajanut useita tunteja, mutta siinä ei matkaa kerry metriäkään kun ajaa paikallaan.
Jotkin tosin laskee senkin matkaksi kuten ennätystehtaasta toissapäivänä katselin Markku Saarisen pyöräilysuoritusta. Yhtään en hänen suoritustaan väheksy sillä on se seitsemän vuorokautta pyörällä ajamista niin pienillä tauoilla varsinkin henkisesti raskasta. Luultavasti myös satulassa istuminen sellainen tuntimäärä on suhteellisen kivuliasta. Matkan mittaaminen trainerillä ajamisesta on silti mielestäni teennäistä. Eihän se ole ollenkaan sama asia ajaa ulkona 100 km kuin ajaa trainerillä laitteen mittariin 100 km. Avorullilla nopeutta tuskin kukaan ottaa vakavasti, mutta viikonloppuna ajelin avorullilla kevyttä PK:ta ja mittari näytti noin 40 km/h nopeutta. Trainerilla ainakin oma nopeusmittari on lähempänä todellisuutta kuin avorullilla ajaessa. Ei se silti ole sama asia ajaa tasaisesti jarruttavaa vastusta vastaan kuin ulkona, jossa vastaan tulee ylämäkiä ja alamäkiä, vasta- ja myötätuulia, vaihtelevaa ajopintaa sekä muuta liikennettä. Tämän spekuloinnin tarkoituksena ei ole vähätellä tätä aiemmin mainittua ennätystä vaan ennemminkin miettiä trainerilla ajon ja ulkona ajamisen eroja.
Trainerilla harjoitellessa uskon, että wattitulokset nousevat tehokkaammin kuin ulkona harjoitellessa. Silti kisatulokset ovat eri asia kuin wattitulokset. Paitsi jos kyse on sisäpyöräilykisoista. Kisoissa vauhti ja watit vaihtelevat suuresti koko suorituksen ajan. Wattien vaihtelun suuruus on tietysti myös pyöräilylajista kiinni. Tempossa watit pysyy varmasti tasaisemmin samalla alueelle kuin pyöräsuunnistuksessa, joka on oma päälajini. Pyöräsuunnistuksiinkin wattituloksilla on merkitystä, mutta korkeat wattitulokset eivät todellakaan takaa menestystä tässä lajissa. Wattien vaihteluun parasta harjoitusta on tietysti ajaa ulkona sellaisilla reiteillä, joilla kisojakin ajetaan. Tällaiseen harjoitteluun Suomen talvi ei todellakaan ole kovin optimaalinen, mutta sitä ei sovi jäädä murehtimaan. Aionkin jatkaa trainerilla ajamista yhä ja pitää todellisten pyöräilykilometrien keräämisen hyvin maltillisena vielä Mallorcan kevätleiriin asti. Kuitenkin alan vähitellen keleistä riippuen ajamaan myös ulkona.

Pyöräsuunnistuksia varten pitää talven aikana tietysti tehdä jotakin suunnistustaidonkin suhteen. Tätä osa-aluetta olen viime aikoina harjoitellut lähinnä pelaamalla suunnistussimulaattoria. Se vasta onkin mukava harjoitusmuoto kun ei tule edes hiki koskaan eikä voi ajautua ylikuntoon (näin laiskana harjoittelijana siitä tuskin muutenkaan on riskiä, mutta kuulostaapa hienommalta). Lisäksi hiihtosuunnistuskisat ovat mielestäni erittäin hyvä pyöräsuunnistajan taitoharjoitusmuoto. Aionkin osallistua ensi viikonloppuna talven ensimmäisiin hiihtosuunnistuskisoihini Jyväskylään. Käyttäväthän hiihtosuunnistajatkin pyöräsuunnistusta kesällä taitoharjoitusmuotona niin miksei myös toisinpäin.