Botniapyöräilyä

Nyt on BotniaMTB sekä maantie takana. Melko tiukka setti ajaa molemmat kun kisat oli niin tiheään tahtiin. MTB oli siis illalla klo 18 ja maantie aamulla jo 9:00.

MTB oli pitkälti Kanasen soolonäytös. Mies lähti heti lähtösuoralla hirmuvauhtia ja porukka pysyi koossa noin 5 km kunnes Kananen iski nopealla polkupätkällä karkuun eikä sen jälkeen näkynyt. Meitä oli porukassa melko pitkään seitsemän henkeä ja loppumatkalla enää kuusi. Muutama kilometri ennen maalia laskeskelin, että sijoitus tulee siis olemaan 2.-7. Radan isoin mäki oli noin viisi kilometriä ennen maalia ja olin ajatellut siinä voisi saada porukkaa pienenemään, mutta eihän siinäkään kukaan pudonnut kun pohjanmaalla ollaan niin isokin mäki on jo melkein päällä ennen kuin tajuaa että tässähän on mäki. No kuuden hengen porukalla jatkettiin ja kilometri ennen maalia melko kapealla puru-uralla olin ryhmän neljäntenä ja yritin sisäkautta ohittaa ja iskeä sen jälkeen, mutta kävikin niin että ison kiven ja vieressä olevan kaverin välistä ei mahtunut ja jouduin jarruttamaan ja putosin ryhmän viimeiseksi. Tästä ei sitten enää noustu kuin yksi sija kilpailukeskusalueella. Ei ollut sijoittuminen kiriin siis aivan kohdallaan.

Maantieajo oli taas sitten pelkkää tasamaata 106 km. Porukka pysyi isona kasassa reilun 50 km pienten iskujen vauhdittamana, mutta vauhti oli kuitenkin hyvin leppoisaa. Kananen teki muutaman sen verta terävän iskun, että vähän sai happoja jalkoihin mutta muuten mentiin lähes tulkoon PK:lla. Reilun 50 km kohdalla kolme kaveria pääsi irti. Jäi vietävästi harmittamaan kun en itse siihen lähtenyt, mutta ajattelin että ei se kestä. Olisi ollut hyvä paikka lähteäkin siihen. Vetotyö ei sitten ollut riittävän kovaa porukan kiinni saamiseksi. Itsekin jonkin verran osallistuin vetoon mutta en aivan aktiivisimpia ollut. Palkintosijat oli siis jaettu kun saavuimme maalisuoralle ja kiriminen ei niin hirveästi innostanut. En kyllä sitten yhtään pidä näistä kirikisoista. Yhteissijoitus oli ilmeisesti viides ja kolmanteen sijaan aikaero hyvin pieni. 

Ensi vuonna jos jonnekkin maantielle lähden niin pitää hakea mahdollisimman mäkisiä kisoja ja vaikka tempoja vaikka ei tempopyörää olekaan enkä aio hommatakaan.

Lyhyitä vetoja ja botniapyöräilyn spekulointia

Viikonlopuksi olen siis ilmoittautunut Vöyrille ajamaan perjantaina 28 km maastopyöräkisaa ja lauantaina 106 km maantiekisaa. Innostuin kisasta kun kuulin, että lasketaan myös yhteistuloksia ja taitaa olla ainoita kisoja ainakin Suomessa missä otetaan näin maastopyöräilyn maantieajon yhteistulokset.
Kumpikaan rata ei ole yhtään tuttu, mutta nyt maastoajon reittikarttaa tutkiessani ja verratessa sitä karttapaikan karttaan havaitsin, että kyseessä ei ole aivan minulle ominaisin rata. Maastoajohan ajetaan melkein pelkästään sorateitä ja joukkoon jotakin latupohjaa. Laski kyllä innostusta. Pitää varmaan tuupata täpäriin vielä normaaliakin enemmän ilmaa iskareihin eikä ihan löysillä renkaillakaan kannattane ajella.
Heräsi jopa ajatus jäykkäperä NoSaintin käyttöönotosta mutta siihen pitäisi litkutella renkaatkin. Vajaan kilon siitä saisi painoetua täpäriin nähden, mutta en taida viitsiä panostaa botnia MTB:hen niin paljon.

Tänään tuli myös tehtyä 5 kertaa 2 minuutin mittaisia maksimivetoja. Hyvin sitä maasturillakin näköjään pääsee soratiellä tasaisella yli 40 km/h vauhtiin. Sykkeetkin sain nousemaan jopa lukemaan 174. Näillä eväillä taas kohti kovempaa kisakuntoa ja lähestyvää kauden pääkisaa eli MM-kisoja.
Ja nyt illasta saavuin taas Lapualle jotta on hyvissä ajoin ennen Botnia pyöräilyitä totuttelemassa pohjanmaalaiseen ilmastoon.

Kisasilppua Joutsasta

Tämän kauden ensimmäinen SM-viikonloppu on takana ja matkoina olivat siis lauantaina sprintti ja sunnuntaina pitkämatka.

Lauantain kisasta ei omasta suorituksesta juuri jäänyt mainittavaa jälkipolville muuta kuin että on se taso Suomessa tällä hetkellä aika kova. Kisassa kulku ei ollut mitään parhainta, mutta suoritus kuitenkin ihan ok ja sijoitus vasta kuudes. Tuntuma jäi että vastaava kisa maailmancuppina niin tuollaisella suorituksella voisi päästä ehkä noin 15 vaiheille, mutta SM:ssä ei lähelläkään mitalia.

Kuva by Heikki Peltonen Joutsan SM-pitkältä

Pitkällä matkalla kulku oli taas hyvää eli sitä samaa mitä muun muassa Joupiskan maratonilla viikkoa aiemmin. Sijoitus oli kolmas ja ero kärkeen 1.12 mikä on pitkälle matkalle vähän. Kisan suurin virhe taisi tulla toiseksi viimeisellä rastilla kun rasti oli sillan alla ja luin kartalta, että se on sillan päällä. SM-kisoissa mitaliin pitää kuitenkin olla aina tyytyväinen.

Kisoihin valmistautuminen ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan kun torstaina teimme lyhyitä suunnistusvetoja ja siellä syke ei noussut mihinkään. Tästä päättelimme, että nyt tarvitsee kroppa lepoa ja perjantai vaan huilailtiin, mutta eihän se taktiikka toiminut. Levon tarve oli ehkä todellinen, mutta toisaalta lepopäivän jälkeen ei ikinä kulje eikä kulkenut nytkään. Mutta sunnuntaina taas toisaalta kulki ehkä osittain lepopäivän ansiosta.

Bloggailun aloitus

Nyt on tullut aika että tarpeeksi moni on kysellyt minulta kotisivuista. Viimeisin oli kun tein yhteistyösopimusta  Kiikoisten osuuspankin kanssa ja sieltä tietysti kyseltiin, että onko minulla kotisivuja.

Varsinaisia kotisivuja ei tullut vieläkään mutta edes blogi. Saa nähdä jatkuuko tämä bloggailuinnostus vai päätyykö tämäkin yritelmä unohdettujen blogien runsaslukuiseen joukkoon parin tekstin jälkeen.
Mutta yritethään edes jotakin.


Pääasiassa tulen kertomaan pyöräsuunnistajan elämästä ja harjoittelusta, mutta mikään harjoituspäiväkirja tämä ei tule olemaan, se löytyy jo aivan eri paikasta. Myös opiskelusta ja sen yhteensovittamisesta harjoitteluun tulen täällä kertomaan.