Videotestailua

Näin Joulun kunniaksi pyörävideota Simpsiön latupohjilta. Uuden kameran testauslenkki siis tehtynä.

Loppukauden pyöräilyjä

Kausi 2014 on jo loppunut pari kuukautta sitten ja ajattelin vielä palata kauden loppuosan tapahtumiin. Edellisen kirjoituksen jälkeen on ajettu mm. MM-kisat ja maastopyöräkisoja kuten Haanja100 sekä myös Virossa pyöräsuunnistusrogaining Bike Xdream.

MM-kisoista ei jäänyt käteen mitään, siitä ei voi muuta sanoa. Kulku oli kauden heikointa koko kisaviikon. Tälle on tullut pohdiskeltua syitä, mutta aivan yksiselitteistä selitystä asiaan on hankala sanoa. Olin MM-kisoihin asti töissä verkostotarkastajana sähköverkkoyhtiössä ja kahden kesän kokemuksella työn ohessa harjoittelu on huomattavasti hankalampaa kuin "ammattilaisena". Suurimmat ongelmat itselläni työn ohessa harjoitteluun eivät ole olleet ajankäytöllisiä vaan kokonaiskuormituksen arviointi on ollut hankalaa ja siinä on tapahtunut virheitä. Tuollainen työ mitä itse olen kesätöissä tehnyt on sisältänyt paljon autoilua ja autosta ulos ja sisään liikettä ja pientä kävelyä ja myös pylväskiipeilyä. Tällainen työ ei siis ole raskasta, mutta kuitenkin harjoituksissa työpäivän jälkeen on ollut väsymystä. Nyt kun olen syksyn aikana tehnyt lopputyötäni ja olen yhdestä kolmeen kertaa viikossa käynyt tekemässä työpäivän konttorilla toimistohommissa, ei työpäivän jälkeen ole havaittavissa ollenkaan samanlaista väsymystä kuin kesätöissä oli työpäivän jälkeen. Oletettavasti tämä huono kulku MM-kisoissa siis johtui osittain turhan korkeasta kokonaiskuormituksesta kesällä, jonka takia heinä-elokuun vaihteessa iski päälle valtava väsymys ja tämän takia tehdyt muutokset harjoitteluun eivät olleen onnistuneita. Myös heinä-elokuun aikana tuli oletettavasti kisailtua turhan paljon ja olisi ollut tehokkaampaa vaihtaa pari kisaa rauhallisiin lenkkeihin.

MM-kisojen jälkeen tein pari viikkoa "ammattilaisena" kohtuu kevyesti perusharjoittelua. Tämän jälkeen kulku taas parani. Ei se "normikulku" siis lopulta kovin kaukana ollut MM-kisoissakaan, mutta riittävän kaukana, että lopputuloksesta tuli surkea. SM-kisoihin 13.-14.9. ei vielä tullut saatua erityisen hyvää kulkua päälle, mutta kuitenkin selvää kehitystä MM-kisoista. SM-keskimatka 13.9. olikin niin erikoinen kisa ettei sillä juuri väliä miten siellä ajo kulki.

SM-kisojen jälkeen seuraavat kisat olivat WRE-kisat Sipoossa 27.-28.9. Siellä alkoi jo ajossa olla samaa tuntua kuin normipäivänä alku- ja keskikesästä ja voitinkin pitkän matkan ja myös yhteistulokset.

Haanja100, maali. Kuva Elina Erkkilä

Haanja100 oli 4.10 eli viikko Sipoon WRE-kisojen jälkeen, jossa oli tarjolla siis 100 km maastopyöräilyä hienolla radalla Etelä-Virossa. Täällä olin vuosi sitten kisan aikana syönyt liikaa ja näin ollen maha meni sekaisin eikä mikään tahtonut imeytyä ja energia loppui loppumatkasta. Tänä vuonna jalka tuntui alusta hyvältä, mutta säästelin ja yritin ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Päätin myös olla toistamatta viime vuoden virhetta ja päätin ajaa syömättä mitään kisan aikana. Tämä ei ollut kovin hyvä päätös. Vaikka ajoin taloudellisesti, energiat alkoivat loppua 3,5 tunnin vaiheilla pikkuhiljaa. Reilu 10 km ennen maalia suostuin ottamaan yhden geelin viimeinen kymppi sujuikin paremmin kuin edellinen. Voi vain spekuloida miten paljon parempaan tulokseen olisi ollut mahdollista päästä jos olisin kisan aikana onnistunut energian saannissa hyvin ja lähtenyt alkumatkasta luottavaisemmin siihen, että jaksan ajaa koko matkan.

Haanjan retken jälkeen oli vielä ohjelmassa kauden kaksi viimeistä kisaa, Bike Xdream 11.10 ja cyclocrossin SM 19.10. Bike Xdreamissä olin ensimmäistä kertaa mukana aiemminkin kisassa käyneiden Jussi Laurilan ja Samuli Saarelan kanssa samassa joukkueessa. Meidän joukkueessa kaikki suunnisti ja veti joukkuetta oman osansa, kun taas monessa virolaisjoukkueessa oli vain yksi suunnistaja ja kaksi pyöräilijää. Rogaining kisassa reitin suunnittelulla on iso merkitys, ja onnistuimme siinä melko hyvin, mutta parantamisen varaakin jäi. Omalle kohdalleni sattui erilaisia kömmähdyksiä: ensin "puulavereilla" mutkassa lähti pyörä alta melko vauhdikkaassa kohdassa ja kaaduin lennokkaan näköisesti, mutta ilman isompia haavereita. Toisella kerralla sattui huomattavasti enemmän kun ylämäkeen tultaessa epäonnistuin vaihteen vaihdossa ja putkelta ajaessa ketju tipahti rattaalta ja lopputuloksena poljin löi polvitaipeeseen kovempaa kuin ikinä ennen ja toisen polven löin keulan yläkruunuun. Tämän jälkeen ajo oli vähän aikaa hyvin kivuliasta, mutta pikkuhiljaa turtui. Näiden kommellusten jälkeen minulle sattui vielä rengasrikko sepelitiellä ja porukalla korjasimme sen uudella sisärenkaalla ja ulkorengaan reiän kohdalle vielä geelipaperi sisärenkaan suojaksi. Lopulta kuitenkin meno oli suunnistuksen puolelta sujuvaa ja suunnistusvirheet jäivät vähäisiksi ja näin ollen onnistuimme voittamaan kisan.

Cyclocrossilla en ollut maastossa juuri ajanut ja viimeisellä viikolla ennen kisaa sitä hieman testailin, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään, kun pyörä vaan tuntui pomppivan eikä liikkuvan eteenpäin. Itseluottamusta kisaan lähtiessä ei siis ollut juurikaan ja lähdin vaan katselemaan, että mitä täällä tapahtuu. Alkumatkasta jättäydyin porukan loppuosaan peesailemaan, että pääsevät osaavammat kaverit menemään. Siitä sitten pikkuhiljaa parantelin sijoituksia kun tuntui ajo kuitenkin jotenkin sujuvan. Kisan puolivälin tienoilla alkumatkasta teknisistä ongelmista kärsinyt Sohkasen Simo sai kiinni ja lähdin ajamaan hänen peräänsä. Siinä noustiin vielä pari sijaa ja olin viidentenä. Simon vauhti oli kuitenkin aika tiukkaa itselleni etenkin kun olin teknisesti paljon heikompi kuski. Toiseksi viimeisellä kierroksella vielä roikuin jojossa mukana, mutta viimeiselle lähdettäessä oli jo selvää, että en pärjää Simolle ja takaa ei tule ketään lähellä niin ajoin viimeisen kierroksen melko rauhassa maaliin ja olin siis lopulta viides, eli ihan mukava lajin ensikertalaisena SM:ssä.

Harjoittelu kohti kautta 2015 on aloitettu ja tein marraskuun voimakautta. Nyt olen tässä joulukuussa koittanut aloitella ajamaan enemmän pyörällä, mutta aivan ongelmitta se ei ole sujunut. Parilla pidemmällä lenkillä sykkeet on käyttäytyneet todella oudosti ja ei se kulku aina ole ollut lenkillä kovin kummoista. Vielä juoksijanpolvikin on alkanut taas vaivata, joka sikäli on melko outoa, että tulee tällaisia rasitusvammoja vaikka harjoittelu onkin ollut melko vähäistä.

Kisailuja

Viime kirjoittelun jälkeen on kisattu jo muun muassa kaksi kiertuetta pyöräsuunnistuksen maailmancuppia ja SM:t sekä TahkoMTB ja monta muuta MTB kisaa sekä.

SM-pitkämatka. Kuva: Elina Erkkilä

MC:t ovat omalta kohdaltani menneet loistavasti. Saldona Tanskasta pitkän matkan voitto ja Ruotsista sekä pitkän että keskimatkan 3. sijat. Tanskasta tuli lisäksi viestistä voitto. Aikaisemmin olen henkilökohtaisissa MC-kisoissa ollut vain kerran toinen ja kerran kolmas, joten tämän kauden tulokset ovat olleet selvää parannusta.

Maastopyöräkisoissa kulku on ollut parempaa kuin edellisinä vuosina. Maratonkisoissa AulankoMTB:stä tuli toinen sija ja TahkoMTB:stä rengasrikon jälkeen 7. sija ja joukkuekilpailun kolmas sija.

Kokonaisuutena alkukausi on sujunut positiivisissa merkeissä. Fyysisellä puolella ollaan menty eteenpäin ja maastoajotekniikkakin on tuntunut hyvin sujuvalta, mutta siinä on tosin ollut pientä vaihtelua. Pyöräsuunnistuskisoissa on myös suunnistus pysynyt mukana, mutta omalla kohdallani suunnistus pysyy mukana huomattavasti paremmin kun kulku on kohdillaan ja itseluottamusta ajovauhtiin löytyy.

Harjoituskaudesta kohti kisakautta

Kevät alkaa olla jo aika pitkällä ja näin myös määräharjoituskausi on ohi ja kisakausi alkaa. Määräharjoituskaudella tein pitkää ja hidasta lenkkiä luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Maalis-huhtikuun aikana tein ensin pidempää lenkkiä enimmäkseen Kuopion seudulla ja sen jälkeen vielä kaksi viikkoa Mallorcalla leirillä. Tammikuun lopun Kanarian leirillä tein myös yhden viikon määräharjoitussetin, josta sai mukavasti nostetta sekä henkisesti että fyysisesti määräharjoittelun tekemiseen. Mielestäni ison tuntimäärän tekeminen ei ole kovin raskasta tai kuormittavaa kun sitä tekee sopivilla tehoilla. Pitää myös olla aikaa käytettävissä tällaiseen harjoitteluun. Itselläni oli aikaa kun olin sitä järjestänyt jättämällä pari kurssia koululla seuraavalle vuodelle.

Tällä hetkellä on vaikea ennustaa miten pyörä alkaa kulkea kun kisat alkaa, mutta tällä hetkellä ei ainakaan ole kulkua. Luultavasti määräharjoittelusta ja Mallorcalla tehdyistä tehotreeneistä on melko paljon väsymystä kropassa. Palautteluvaiheessa määräharjoittelu onkin tuntunut olevan kuormittavampaa kuin harjoitellessa, sillä palautuminen tuntuu kestävän yllättävän pitkään. Huhtikuun alussa olleessa kuntotestissä sain kuitenkin ihan hyvät tulokset ajettua, joten luottamusta löytyy, että kulkuakin alkaa jossakin vaiheessa tulla. Tässä vaiheessa onkin teemana vain palautella ja valmistautua kohti Tanskassa ajettavia maailmancupin kisoja 16.-18.5. Näitä kisoja ennen käyn mittaamassa kuntoa vielä Rajamäen maratoncupin kisassa 10.5.

Mielenkiintoinen uusi harjoituslaite on tullut talvella mukaan ohjelmaani, eli Wattbike. Wattbike (WB) mittaa ajosta dataa niin paljon, että ongelmana on enää vain datan analysoinnin hyötykäyttö. WB:n antama polkemiskäyrä jokaiselta kampikierrokselta antaa ajaessa hyvin kuvaa, miten pääsee yli ns. kuolleesta kulmasta. Tätä asiaa ajamisessa olen mielestäni saanut kehitettyä WB:n avulla. Kuntotestissä mitattu taloudellisuus oli minulla parantunut huomattavasti syksyn testistä ja tähän on varmasti osasyynä ollut WB. Myös suurempi määräharjoittelu ulkona ennen kuntotestiä on varmasti ollut taloudellisuuden kannalta hyvä asia. Aikaisemmasta poiketen aion ajaa myös kilpailukaudella välillä sisällä WB:llä juuri tekniikan ja pyörittämisen taloudellisuuden takia. WB:llä olen ajanut myös talven aikana muutaman 20 min testin, josta ennätystulokseksi jäi tasan 5 W/kg. Tulos on helmikuulta viime testistä, jonka tein. Sen jälkeen onkin ollut enimmäkseen niin kova "määräjumi" että ei ole ollut juuri mielekästä tehdä maksimitestiä.

Olen talven ja kevään aikana ajanut maastossa jäykkäperäisellä pyörällä enemmän kuin ennen ja panostanut myös hieman (enemmänkin pitäisi) keskivartalon voimatasoihin. Tällä olen hakenut kehitystä maastoajotaitoon. Nyt kun olen ajanut pari lenkkiä täysjousto kisapyörälläni niin se on tuntunut melko oudolta ja lisäsinkin takaiskariin hieman ilmaa ettei tuntuisi niin löysältä. Pitääkin taas viikossa opetella ajamaan maastoa eri pyörällä millä olin jo talven aikana tottunut ajamaan.

Talven harjoittelut

Talvikausi alkaa olla jo pitkällä ja kevään kovempi määräharjoituskausi alkaa lähestyä. Loppusyksyn ja alkutalven aikana olen melko paljon tehnyt voimaharjoittelua.
Voimaharjoittelua en ole aiempana vuosina tehnyt aivan näin paljoa ja perusteellisesti kuin tällä kaudella. Mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa kesän kisoissa ajamiseen. Tällä kaudella toinen suurempi muutos on ollut se, että en ole hiihtänyt käytännössä lainkaan. Tämä taas johtuu lähinnä olosuhteista. Luonnonlumilla ei näillä seuduilla ole päässyt hiihtämään enkä pyöräilijänä koe tarvetta lähteä keinolumille, koska se on mielestäni henkisesti raskaampaa kuin sisäpyöräily.

Voimaharjoittelussa keskityin marraskuun ja joulukuun alkupuoliskon perusvoiman kehittämiseen. Pääliikkeenä tähän käytin perinteistä kyykkyä. Eli punttitreenit sisälsivät yleensä 4 sarjaa, kussakin 10-12 toistoa ja palautus 3 minuuttia. Kyykkyjen lisäksi toki olen tehnyt salilla keskivartalot ja takareidet. Joululoman ajan pidin aivan taukoa voimatreeneistä ja annoin reiden palautua perusvoimatreeneistä. Tammikuussa olen nyt alkanut tekemään salilla maksimivoimatreenejä, joilla on tarkoitus ylläpitää perusvoimatasot kuormittamatta reittä niin paljon kuin perusvoima kuormittaa. Maksimivoimatreeni sisältää minulla yleensä 4 sarjaa, kussakin neljä toistoa.
Mielenkiintoista on ollut huomata että myös keskivartalon voimataso on aika paljon parantunut syksystä, lähtötilanne tosin oli turhan heikko. Kuitenkin melko paljon kovemmalla kuormalla pystyy tekemään mm. vatsalihasliikkeitä kuin voimakauden alussa.
Myös kyykyssä on tullut parannusta melko reilusti voimakauden alusta. Maksimivoimatreeneistä saa myös hyvän nosteen seuraavan päivän tehotreeniin. Monesti on maksimivoimatreenin jälkeisenä päivänä tuntunut jalka kevyeltä ajaa tehoja. Tällaista valmistautumista pitää sopivassa paikassa testata kisaankin. Pitää kuitenkin olla sellainen tilanne että on tehnyt niitä maksimivoimatreenejä ennen tätä kisaa valmistavaa treeniä eli kroppa on ns. tottunut tähän treenimuotoon.

Tammikuu luultavasti tulee menemään aika perusharjoittelulla loppuun. Sisältäen siis lähinnä pyörällä pk:ta, vk:ta ja aerobisen kynnyksen treenejä sekä ainakin kerran viikossa tuo maksimivoimatreeni. Helmikuulla voisi ottaa jo ohjelmaan lajivoimatreenejä Neulamäessä ja Puijolla.