Offseason

Kausi ohi. Varsinaista kausianalyysiä en ala sepustamaan, mutta tässä jotakin pääpiirteittäin.
Kauden alussa tuli jollekin tavoitteista puhuessa kerrottua, että MM-kisoissa voisi viime vuodesta parantaa ja red groupin paikka olisi mukava. Molemmat täyttyi. Kokonaisuudessa Suomen joukkueella kausi on mennyt vahvasti yläkanttiin. Mitenkään täysin huipputyytyväinen en voi olla omaan kauteeni, sillä tässä on tullut pohdiskeltua, että vuoden 2010 jälkeen taso ei ole mitenkään vahvasti noussut. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä ylimenokauden jälkeen kehittämään kuntoa entistä paremmaksi. Uusia suunnitelmia fysiikan kehittämisen suhteen löytyy ja taitopuoli pysyy kyllä mukana vaikka kulku tästä paranisikin. Ensi vuonna näkee paremmin miten suunnitelmia on pystynyt toteuttamaan ja mihin niillä päätyy.

Viron kisaviikonloppuna pääsin omalle tasolleni oikeastaan joka matkalla, mutta mitään aivan huippuonnistumista ei kuitenkaan sattunut kohdalle. Sprintissä sija 8. joka taisi olla tämän vuoden paras kansainvälinen sprinttisijoitus. Noin 40 sekuntia oli aivan selviä virheitä niin niistä olisi pitänyt puolet saada pois niin sillä olisikin jo päässyt kuuden joukkoon.
Pitkällä matkalla tuli 7. sija, joka oli paras sijoitus ikinä kansainvälisellä pitkällä matkalla. Alku meni huonosti, mutta Samuli sai minut kolmella minuutilla kiinni 5-6 välillä ja ajoimme porukalla noin 10 väliä vain vähillä virheillä. Puolimatkan jälkeen oli perhoshajonta, jossa jäin Samulista ja ajoin loppuosan yksin. Muutaman välin jaksoin vielä yksin ajaessa puristaa mukavalla vauhdilla, mutta sen jälkeen hyydyin ja putosin lopussa sijan tai pari. Joka tapauksessa alun jälkeen suunnistusvirheitä ei juuri tullut.
Viestiin minulle tuli paikka kakkosjoukkueen toisella osuudelle. Joukkueemme aloitti Susanna ja ankkurina oli Samuel, joten joukkue oli kyllä hyvä. Susanna tuli aloituksesta hyvin, joten hyvää paikkaa oli tarjolla. Heti alussa muutaman sekunnin perästä lähtenyt Samuli pääsi hajonnan turvin ohi, mutta olin kuitenkin melko lähellä. Kisan jatkuessa en nähnyt oikeastaan ketään maastossa ja Samuli kasvatti eroa minuun ilmeisesti lähinnä ajamalla ja myös lyhyempien hajontojen turvin. Lopputuloksena ankkuriosuuden jälkeen kolmas sija, jota ei tosin lasketa mihinkään, koska Suomen ykkösjoukkue oli edellä.

Tästä kuitenkin hyvillä mielin offseasonille ja nyt banquettiin.