Pyöräilijäkö hiihtää

Syksyllä pyöräsuunnistajan näkökulmasta on toisaalta hyvä, mitä pidemmälle lumettomat kelit jatkuvat, mutta toisaalta olisi kuitenkin mukava päästä jo hiihtämään ja hiihtosuunnistamaan. Pyöräily on tietysti helpompaa ja saa parempia treenejä aikaan kun ei ole lunta, ja sitä aikaa olen tässä yrittänyt hyödyntää. 

Onko pyöräilijän sitten lumen tultua hyvä hiihtää talvet? Sitä on vaikea sanoa, millaisessa pyöräkunnossa sitä olisi, jos yrittäisi ajaa läpi talven pelkästään pyörällä eikä hiihtäisi ollenkaan, mutta henkisesti se voisi olla raskasta Suomen keliolosuhteiden vuoksi. Oma tuntemus on, että hiihto sopii melko hyvin pyöräilijän peruskuntokauteen, mutta silti pyöräilyä on pidettävä yllä talvet. Hiihdossa on myös riski, että tarttuisi yläkroppaan lihasten muodossa hieman pyöräilyn kannalta turhaa massaa, mutta se riski on otettava.

Toisaalta hiihtäminen on luultavasti yksi niistä syistä, joiden takia Suomesta ei ole tullut kansainvälisen tason huippuja maantiepyöräilyyn. Moni suomalainen pyöräilijä hiihtää talvisin, kun pyöräily lumi-/räntäsateessa tai kovassa pakkasessa on vielä ikävämpää kuin hiihtäminen. Vastaavasti italialainen kilpailija ajaa läpi talven pyörällä sulalla maalla niin ei ole mitenkään yllättävää, että italialainen ajaa hieman kovempaa kesällä. 

Tällä hetkellä tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä mikäli sääennustuksia on uskominen, alkaa talvi loppuviikosta. Tämä alkava luminen vuodenaika kestää ainakin Kuopiossa luultavasti noin neljä kuukautta, joka on kolmasosa vuodesta. Tarkoittaen myös sitä, että suomalaisen pyöräilijän pitää harjoitella kolmasosa urheilu-urastaan hangessa. Joskus jokin viisas urheilutietäjä on sanonut, että normaalisti kestävyysurheilussa suurimmat otetaan sen jälkeen, kun on harjoitellut 10000 tuntia. Tämä tarkoittaisi nopealla johtopäätöksellä, että suomalaisen pyöräilijän pitää ajaa noin 3500 tuntia hangessa pärjätäkseen. Jos ei aio hiihtää tai jotenkin muuten harjoittaa peruskestävyyttä. Tätä 10000 tunnin teoriaa en oikeastaan usko täysin itsekään, mutta pitää se varmasti osittain paikkansa. Esimerkiksi suurten ympäriajojen voittajat ovat monesti noin 30-ikävuoden vaiheilla ja aloittaneet harjoittelun selvästi alle 20-vuotiana ja heillä varmaankin on tullut tuo määrä harjoittelua täyteen. Heistä tuskin kukaan on kuitenkaan ajanut yli 3000 tuntia lumihangessa.

Olenkin aikeissa ajaa ulkona pyörällä hangessa vähemmän kuin viime talvena, varsinkin huonoilla ajokeleillä. Yritän korvata tätä määrää ajamalla enemmän trainerilla sisällä ja hiihtämällä enemmän kuin viime talvena. Mutta silti en hiihdä Puijon ensilumenladulla enää metriäkään tänä talvena.

Lenkkimotivaatio kasvaa kalustohankinnoilla

Melko sama linja on treenien suhteen jatkunut tässä parin edellisen päivityksen ajoilta tänne asti ja todennäköisesti jatkunee vielä jokusen viikon. Maastossa on tullut ajeltua ja kuraa on taas kerätty eri puolille kroppaa ja pyörää kilokaupalla muutaman kerran viikossa. Ja joka lenkin jälkeen pyörää pestessä suihkun lattiakaivo on tukossa ja sen kanssa saa taistella. Viime viikonloppuna oli tosin mukava poikkeus kun sai ajaa Kiikoisissa pienessä pakkasessa sopivalla lumikelillä, jossa kuitenkin pyörä rullasi ja pito riitti lenkillä perus racing ralpheillakin. Maastot siellä on tosin sitä tasaista soratietä mikä on melkoisen tylsää, mutta vaihteluna pari lenkkiä menee sielläkin mukavasti. 

Tällä viikolla on lenkeillä sykkeet pomppinut melko korkealla. Syynä on todennäköisesti kohtalainen nuha/flunssa päällä ja porukkalenkeillä joutuu pitämään kuitenkin sen verta vauhtia, ettei 14kg:n Radonilla 2,4 tuumaisilla Fat Albert -endurorenkailla tule kovin kevyesti kun muut ajaa xc-kalustolla. Tämähän on tietysti vain selittelyä sille, että on vaan yksinkertaisesti huonommassa kunnossa kuin muut. Mutta sehän tietää vain sitä, että tulee tehokkaita lenkkejä kun ajaa porukalla ja siitähän sitä voi kehittyä kun ei vaan vedä yli ja muistaa tehdä myös kevyitä. On se vaan silti jännä ajatella, että tuolla samalla pyörällä omalla kunnolla ei ollut maajoukkueporukassa mitään ongelmaa ajella summerendscampillä, mutta Kuopiossa ei pysy lenkeillä 50v. Kallen mukana kuin ehkä alamäessä. 

Julkaistaanpa tässä vaiheessa ensi kesän kalustohankinta nyt kun se on varmistunut:

R-techistä on tulossa minulle maaliskuussa uusi Cube ja mallinimikin on taas cube-tyyliin lyhyt ja ytimekäs Elite Super HPC SL 29. Pyörän speksit löytyy tästä linkistä. Monien eri variaatioiden jälkeen päädyin siis jäykkäperäiseen 29 tuumaiseen pyörään. R-techissä vaihtavat pyörään XTR:n 2-rattaiset kammet (tulee siis 3-rattaisena). Myös keulaan lisätään siellä Foxin kolmepykäläinen kaukolukitusvipu. Pyörässä olevat kiekot päätyvät näillä näkymin vara/lenkkikiekoiksi ja kisakiekot ovat vielä hakusessa. Samaten tuo penkki (Selle Italia X1) lähtee vaihtoon ja pyörä kevenee sen ansiosta noin 100 grammaa. Muuten pyörä on näin aivan kisavalmis kun vaan vielä tuota 68 cm leveätä tankoa kaventaa jokusen sentin. 

Otsikon otin hevoskuurin tämänpäiväisestä jutusta "Mistä lisämotivaatiota massahiihtoharjoitteluun?". Sopii hyvin itseenikin tuo, että varustehankinnat parantavat lenkkimotivaatiota, mutta kyllä se pohjimmainen motivaatio tulee silti jostakin aivan muualta. Tänään lenkillä kun Kalle tiputti Puijon nousussa minut varmaan kolmannen kerran, mietin, että keväällä kun saan tuon jäykkäperän, joka on 5 kg kevyempi kuin treenipyöräni ja lisäksi jäykkä niin on kyllä aivan pakko lähteä ajamaan sillä pyörällä Kallen kanssa mäkitreeniä, että josko sitten edes pärjäisin tälle ikämiehelle.

Siitäkin saa kyllä lisämotivaatiota harjoitteluun kun tajuaa, miten nololta näyttää jäädä koko ajan 30v vanhemmalleen ylämäessä.