Tänään on tullut täyteen kuukausi niin, että en ole ajanut metriäkään pyörällä. Koulupyöräilyjä tosin on tullut, mutta niitä ei lasketa harjoitukseksi. Lisäksi trainerilla olen ajanut useita tunteja, mutta siinä ei matkaa kerry metriäkään kun ajaa paikallaan.
Jotkin tosin laskee senkin matkaksi kuten ennätystehtaasta toissapäivänä katselin Markku Saarisen pyöräilysuoritusta. Yhtään en hänen suoritustaan väheksy sillä on se seitsemän vuorokautta pyörällä ajamista niin pienillä tauoilla varsinkin henkisesti raskasta. Luultavasti myös satulassa istuminen sellainen tuntimäärä on suhteellisen kivuliasta. Matkan mittaaminen trainerillä ajamisesta on silti mielestäni teennäistä. Eihän se ole ollenkaan sama asia ajaa ulkona 100 km kuin ajaa trainerillä laitteen mittariin 100 km. Avorullilla nopeutta tuskin kukaan ottaa vakavasti, mutta viikonloppuna ajelin avorullilla kevyttä PK:ta ja mittari näytti noin 40 km/h nopeutta. Trainerilla ainakin oma nopeusmittari on lähempänä todellisuutta kuin avorullilla ajaessa. Ei se silti ole sama asia ajaa tasaisesti jarruttavaa vastusta vastaan kuin ulkona, jossa vastaan tulee ylämäkiä ja alamäkiä, vasta- ja myötätuulia, vaihtelevaa ajopintaa sekä muuta liikennettä. Tämän spekuloinnin tarkoituksena ei ole vähätellä tätä aiemmin mainittua ennätystä vaan ennemminkin miettiä trainerilla ajon ja ulkona ajamisen eroja.
Trainerilla harjoitellessa uskon, että wattitulokset nousevat tehokkaammin kuin ulkona harjoitellessa. Silti kisatulokset ovat eri asia kuin wattitulokset. Paitsi jos kyse on sisäpyöräilykisoista. Kisoissa vauhti ja watit vaihtelevat suuresti koko suorituksen ajan. Wattien vaihtelun suuruus on tietysti myös pyöräilylajista kiinni. Tempossa watit pysyy varmasti tasaisemmin samalla alueelle kuin pyöräsuunnistuksessa, joka on oma päälajini. Pyöräsuunnistuksiinkin wattituloksilla on merkitystä, mutta korkeat wattitulokset eivät todellakaan takaa menestystä tässä lajissa. Wattien vaihteluun parasta harjoitusta on tietysti ajaa ulkona sellaisilla reiteillä, joilla kisojakin ajetaan. Tällaiseen harjoitteluun Suomen talvi ei todellakaan ole kovin optimaalinen, mutta sitä ei sovi jäädä murehtimaan. Aionkin jatkaa trainerilla ajamista yhä ja pitää todellisten pyöräilykilometrien keräämisen hyvin maltillisena vielä Mallorcan kevätleiriin asti. Kuitenkin alan vähitellen keleistä riippuen ajamaan myös ulkona.
Pyöräsuunnistuksia varten pitää talven aikana tietysti tehdä jotakin suunnistustaidonkin suhteen. Tätä osa-aluetta olen viime aikoina harjoitellut lähinnä pelaamalla suunnistussimulaattoria. Se vasta onkin mukava harjoitusmuoto kun ei tule edes hiki koskaan eikä voi ajautua ylikuntoon (näin laiskana harjoittelijana siitä tuskin muutenkaan on riskiä, mutta kuulostaapa hienommalta). Lisäksi hiihtosuunnistuskisat ovat mielestäni erittäin hyvä pyöräsuunnistajan taitoharjoitusmuoto. Aionkin osallistua ensi viikonloppuna talven ensimmäisiin hiihtosuunnistuskisoihini Jyväskylään. Käyttäväthän hiihtosuunnistajatkin pyöräsuunnistusta kesällä taitoharjoitusmuotona niin miksei myös toisinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti