Syysharjoitteluja

Syksy on Suomessa maastopyöräilijän kannalta haastavaa aikaa. Kelit ovat vaihtelevia ja usein heikkoja. Kurakeleissä ajaminen ei ole yhtä mukavaa kuin hyvällä kelillä ja monesti treenitkin jäävät laadultaan heikommiksi.

Syksy on kuitenkin hyvää aikaa kehittää voimatasoja. Voimaharjoittelua ei haittaa huonot kelit. Itselläni ainakin voimaharjoitusten jälkeen kestää melko pitkään ennen kuin pyörä alkaa kulkea. Senkin takia syksyllä on hyvä aika tehdä voimaa kun kunnossa ei tarvitse olla vielä pitkään aikaan.
Tänä syksynä olen nyt aloittanut tekemään perusvoimaa, jota aiemmin en ole aivan tällä kaavalla näin paljoa tehnyt. Tarkoituksenani on keskittyä marraskuun aikana pelkästään voimaharjoitteluun ja tehdä siinä punttitreenien ohessa vain voimatreeneistä palauttavia harjoituksia. Pyrin käymään salilla vähintään 2 kertaa viikossa, mieluusti 3 kertaa. Näiden treenien lisäksi viikkoon mahtuu yksi lepopäivä ja muina päivinä kevyttä huoltavaa harjoittelua.
Perusvoimaharjoite koostuu itselläni yleensä 3-4x10 sarjoista palautuksen ollessa 3min. Liikkeinä olen käyttänyt kyykkyä "pääliikkeenä" ja keskivartalolle erilaisia liikkeitä. Takareidet olen tehnyt laitteessa vaikka laitteiden käyttö onkin viimeaikaisten oppien mukaan arveluttavaa.

Marraskuun jälkeen tarkoitus on taas aloittaa perusharjoittelu sisältäen reilusti peruskestävyyttä. Tähän teemaan kuuluu myös joululoman ajalle suunniteltu hiihtoleiri lappiin. Talven aikana aion ylläpitää voimatasoja voima-ajolla. Peruskestävyystreeneistä suuri osa talven aikana tulee olemaan hiihtoa. Pyörällä ajan talvella enemmän sisällä kuin ulkona. Kevättalvesta varmasti tulee enemmän ajettua taas ulkona kun on hyviä kelejä.
Keväälle onkin sitten jo suunnitteilla kahden viikon reissu Mallorcalle. Sitä ennen pitäisi ajella reilusti pk:ta että jaksaa sitten siellä ajaa sitä pk:ta.

Syksyn kisat

Edellisestä kirjoittelustani tänne on vierähtänyt pitkä tovi. Sen jälkeen on kisailtu muun muassa MM-kisat Virossa ja maailmancupin viimeinen kierros Portugalissa.

MM-kisoihin lähtiessä fiilis oli hyvä kuten edellisistä kirjoituksista voi nähdä. Oli kuitenkin tiedossa itselläni että fyysisesti olen samalla tasolla kuin EM-kisoissa mutta moni muu saattaa olla paremmassa kunnossa. Tällä asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä mahdolliseen menestykseen.
Ensimmäisessä kisassa sprintissä kisa kaatui virheisiin ennen kisan puoliväliä. Maalissa olin 10. nopein ja lopputuloksiin kirjattiin hylätty suoritus kuten monelle muullekin epäselvien kiellettyjen alueiden johdosta. Toinen kisa oli keskimatka. Alku lähti liikkeelle tahmeasti mutta suorittaminen parani ja tästä oli vielä mahdollisuudet sijoittua 10. joukkoon. Kisa kaatui kuitenkin suunnistusvirheisiin loppumatkalla.
Viestistä tuli hopeaa jännittävän kisan jälkeen. Oma suoritukseni oli ihan perussuoritus ilman suurempia ongelmia, mutta mikään täydellinen ei suoritus ollut.

MM-keskimatka. Kuva Elina Erkkilä

Pitkälle matkalle lähdin liikkeelle melko varovasti. Takaa 3min päästä lähtenyt Samuli Saarela saavuttikin minua melko paljon alkumatkalla. Kisan kesken pystyin pitkän aikaa pitämään Samulin takanani ennen kuin näköyhteys syntyi kun oli enää muutama kilometri matkaa maaliin. Samuli kuitenkin unohti leimata rastilla ja joutui palaamaan eikä näin saanut minua ikinä kiinni. Jaksoin ajaa hyvin loppuun asti ja tuloksena oli 8. sija Samulin ottaessa hopeaa. Tämä oli minulta pitkällä matkalla hyvä suoritus. Aiemmin olen pitänyt pitkää huonoimpana matkanani mutta tällä kaudella se on alkanut tuntumaan melko hyvältä.

Kauden viimeiseen maailmancup-kierrokseen Portugaliin oli varsin mukava lähteä kun Suomessa kelit alkoi olla heikkoja ja siellä oli vielä kesä. Portugalissa oli ohjelmassa keskimatka, pitkä ja viesti sekaviestinä. Mäkeä oli tarjolla reilusti, varsinkin keskimatkalla. Keskimatkan alkupuolella oli mäkialua, jossa oli vaikea suunnistaa ja myös paljon kiivettävää pyörällä. Omassa suorituksessani oli ongelmia molemmissa, mutta varsinkin suunnistuksessa tuli virheitä tällä alueella. Sijoitus oli kuitenkin maalissa 10., mutta ero kärkeen oli melko suuri keskimatkalle. Kisa oli siis ollut monelle muullekin vaikea. Pitkällä matkalla kartan alueella oli yksi pieni mäkialue, mutta tämä mäki olikin suuri. Alkumatkalla noustiin mäelle ja puolimatkan vaiheilla toisen kerran, loppuosa olikin tasaisempaa. Kisassa oli varsinkin alkumatkasta muutama reitinvalintaväli, joilla onnistuin melko hyvin. Jaksoin ajaa kisan hyvin loppuun asti, ajaen koko matkan tasaista vauhtia ja sijoitus maalissa oli näin viides. Sijoitus oli paras mihin olen pystynyt pitkän matkan kisoissa tähän asti.

Viimeinen kisa eli viesti oli samalla koko kauden viimeinen kisa. Osuudekseni tuli ankkuriosuus Suomen kakkosjoukkueessa. Aikaisemmat osuudet ajoivat Susanna Laurila ja Tuomo Lahtinen. Susanna ja Tuomo tekivät erinomaista työtä osuuksillaan ja lähdin osuudelleni kärjestä, mutta takaa lähti useampi joukkue hyvin läheltä. Tsekki pääsi ohi ja jätti jo alkumatkasta minut ja ykkösjoukkueen Jussi Laurilan. Jussin kanssa näimme toisiamme useampaan otteeseen kisan aikana. Puolimatkan jälkeen Venäjän ykkös- ja kakkosjoukkueen miehet saavuttivat meidät. Heillä oli ilmeisesti ollut lyhyempi hajonta puolimatkassa, ainakin ykkösjoukkueen Foliforovilla. Loppuun meille jäi kolmen taistelu, jossa oli mukana minä, Foliforov ja Jussi. Tsekki oli jättänyt meidät kaikki. Jussi jäi lopussa minusta ja Foliforovista pidemmällä hajonnalla. Taktiikkani oli pysyä peesissä mahdollisimman pitkään ja kuitata lopussa Venäjän ohi. Taktiikka oli sikäli huono, että toiseksi viimeinen rasti oli kapealla uralla, jossa oli vain yksi leimasin. Siitä oli enää lyhyt matka viimeisellä enkä ehtinyt ohittaa tällä välillä. Viimeisellä rastilla missasin leimauksen ja peli oli näin ohi. Loppusijoitus kuitenkin kolmas ja ykkösjoukkueen edellä joten hyvä niin. Hieno kisa ajaa ja taistelu mies miestä vastaan sytyttää vaikka alussa jalka olikin väsynyt.

Kaksi viikkoa ennen Portugalin MC-kierrosta tuli ajettua aivan älytön maastokisasetti. Osallistuin lauantaina Viron Haanjassa pidettävään 100km:n maastokisaan ja sen jälkeen sunnuntaina Hämeenkyrössä maraton cupin  70km:n kisaan. Haanjan kisa oli hieno reissu ja sinne pitää päästä uudestaan. Maha heitti sekaisin puolimatkan vaiheilla enkä pystynyt syömään mitään sen jälkeen. Energiathan siinä loppui, mutta jaksoin kuitenkin melko hyvin taistella maaliin ja sijoitukseni oli tyydyttävä 15. Seuraavan päivän Hämeenkyrön maratoniin lähdin täysin väsyneellä reidellä ja ensimmäinen mäki 4km:n kohdalla oli tuskaa. Tästä kuitenkin ajo jatkui tasaisella vauhdilla helpohkolla radalla. Lähtötilanteeseen nähden kisa sujui erinomaisesti ja jaksoin ajaa lopun jopa paremmin kuin alun. Energiat loppui siis lauantaina muttei sunnuntaina. Sunnuntaina testasin ensimmäistä kertaa uudenlaista järjestelyä energiansaannille. Laitoin pyörän pystyputken pullotelineeseen 0,5l pullon johon liuotin tarvittavan geelimäärän veden sekaan. Vaakaputkessa pidin 0,75l pulloa urheilujuomaa, jonka vaihdoin kisan aikana. Aiemmin olen syönyt geelit geeleinä ja juonut päälle urheilujuomaa. Tätä kerran Hämeenkyrössä väsyneeseen kroppaan testattua systeemiä aion käyttää jatkossakin mikäli se toimii jatkossa yhtä hyvin kuin siellä.

Viikko MM-kisoihin

Kausi on vierähtänyt siihen vaiheeseen, että enää on jäljellä viikko MM-kisoihin, jotka ovat siis kauden pääkisat. MM-kisat järjestetään tänä vuonna Viron Rakveressa, joka on niin lähellä Suomesta että kyseessä on lähes kotikisat. Lauantaina 24.8. matkaamme Rakvereen, jossa majoitumme halvassa hostellissa teollisuusalueen kulmassa koko retken.
Oma kisoihin valmistautumiseni on mennyt tähän asti ilman suurempia ongelmia. Aikavälillä 27.5.-16.8. olin kesätöissä ja sinä aikana en juuri pystynyt harjoittelemaan kun päivät meni välillä melko fyysisissäkin töissä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että parempiin tuloksiin pystyisin tulevissa MM-kisoissa jos en olisi tehnyt kyseisiä kesätöitä, mutta oman alan työkokemus ja työtodistus ovat minulle tärkeitä. Viime viikonloppuna sain Seinäjoella tehtyä hyvät suunnistustreenit ja itse olin järjestämässä vielä Lapualle treenejä. Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus tehdä pari suunnistustreeniä. Fyysisellä puolella ei enää ole juuri mitään tehtävissä, vanhoilla keväällä tehdyillä pohjilla mennään ja katsotaan mihin se riittää. Jos suunnistus sujuu niin eiköhän se fysiikka kohtalaisiin tuloksiin riitä.

Arvokisoissa pärjäämiseen tärkeä asia omalla kohdallani on se, että luotan oman fyysiseen kuntooni. Jos en luota kuntooni, mietin sitä myös kisan aikana ja yritän paikata kuntoa ottamalla riskejä suunnistuksen suhteen. Tämä taktiikka ei yleensä toimi. Tällä hetkellä luottamusta lisää se, että olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna ja silloinkin kunto riitti kohtalaisiin tuloksiin. Kunnon kehittymisestä on kertonut mm. JämiMTB:n ensimmäinen 50 km, joka sujui kohdaltani hyvin siihen asti ja myös SM XCO meni melko hyvin. Keväällä ennen kuin aloitin kesätyöt olin ehkä vähän paremmassa kunnossa mutta nyt olen suunnilleen samalla tasolla kuin EM-kisoissa. Vaikka JämiMTB:n lopputulokset ja pyöräsuunnistuksen SM:t menivät kohdaltani melko heikosti enkä ole juuri harjoitellutkaan kolmeen kuukauteen, tästä on kuitenkin hyvä lähteä MM-kisoihin. Luotan kuntooni ja suunnistuksen sujumiseen ei ole esteitä, joten ainakin tässä vaiheessa on vielä mahdollista tulla hyvät kisat.

Kesäkuun kisasilppua

Pitkään on ollut tällä palstalla hiljaiseloa kiireisen ohjelman johdosta. Ei sitä hirveästi jää ylimääräistä aikaa töiden + työmatkojen ja urheiluiden lisäksi. Kesäkuussa on kuitenkin ohjelmassa ollut muun muassa KorsoMTB, pyöräsuunnistuksen EM-kisat ja TahkoMTB.

KorsoMTB oli minulta hyvä kisa. Pidin reitistä jossa oli helppoja pätkiä ja paikoitellen myös hieman ajotekniikkaa vaativaa pätkää. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin melko helppo ja maratoniin hyvin sopiva. Kisassa olin 64 km:n sarjassa kovien miesten ajaessa 96 km. Sijoituin kisassa toiseksi Olli Miettisen voittaessa kisan.

EM-kisoissa ohjelmassa oli järjestyksessä ensin sprintti, sen jälkeen keskimatka, viesti, lepopäivä ja viimeisenä pitkä. Ohjelma oli siis varsin tiivis, mutta niinhän se on aina kisaviikoilla. Ensimmäinen kisa, sprintti ei ole lempimatkani ja toimikin lähinnä avauksena muihin kisoihin. Suunnistus oli vähän takkuista ja ajo myös. Yksi isompi virhe tuli ja maalissa olo vähän kuin ei olisi mitään tehnyt. Tähän suoritukseen 9. sija kisasta oli hyvä.
Seuraavan päivän keskimatka lähti heti vauhdikkaammin liikkeelle. Parin ensimmäisen rastin seudulla oli poluilla paljon vastakaadettuja puita ja metsää pitkin meneminen oli paras vaihtoehto. Osuin hyvin ensimmäiset rastit kompassin ja käyrien lukemisen avulla ja tästä oli hyvä jatkaa kovaa ajoa. Kolmannella rastilla näin, että olen saavuttanut selvästi 2 min ennen lähtenyttä Venäjän Ruslan Gritsania. Sain hänet kiinni 8. rastilla. Rata oli kolmannelta rastilta 9. rastille melko ajovoittoista paria reitinvalintaa lukuunottamatta. 8-9 rastivälin lähinnä seurailin Ruslanin tekemisiä ja vaikeammalle alueelle saavuttaessa aloin itse suunnistaa ja Ruslan otti seuraajan paikan. Kaksi noin 30 sek virhettä tuli tällä vaikealla alueella, rasteille 9. ja 11. Tällä alueella tämä oli melko hyvä onnistuminen. Kisasta tuloksena toinen sija, joka oli samalla minulle yleisen sarjan ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali.
Viestissä olin aloittajana ja joukkueessamme oli seuraavilla osuuksilla Samuli Saarela ja Jussi Laurila. Alkuosuudesta Venäjän Gluhov pääsi lyhyemmällä hajonnalla karkuun, mutta loppumatkalla sain ajettua hänet näköetäisyydelle. Vaihtoon tulin toisena reilun 10 sek Gluhovin jälkeen. Toisella osuudella Samulilla oli taas lyhyempi hajonta ja hän pääsi lopullisesti karkuun Venäjän Ruslan Gritsanista. Ankkurimme Jussi hoiti lopussa joukkueemme ensimmäisenä maaliin. Näin tulos oli sama samalla joukkueella kuin viime vuonna MM-kisoissa. Kovin vastustaja Venäjä ajoi myös molemmissa kisoissa samalla joukkueella samalla sijalle.
Pitkämatka yhteislähdöllä on aina mielenkiintoinen kilpailu. Kisa käytiin kahtena lenkkinä. Itselläni podium sijoitus kaatui ensimmäisen lopussa tekemääni 4 min virheeseen. Toisella lenkilläkin tuli pientä virhettä mutta ei niin paljon kuin ensimmäisellä. Lopulta maalissa 8. sija oli yllättävän näin suurella virhemäällä.

TahkoMTB:ssä meillä oli joukkuekisassa kova joukkue viivalla Team Erigeepper Challenge nimellä. Lähdin alusta seurailemaan letkan keskelle. Arvelin, että ennen Nilsiän kylän ohitusta tuskin kärkiletkassa tapahtuu juuri mitään. Wattimittari näytti silti yllättävän kovia lukemia letkassakin ajaessa katselin että yli 330 W oli keskitehot ennen Kinahmin mäkeä. Kiihdyttelyjä oli siis paljon, vaikka välillä sai ihan himmaillakin. Kinahmin mäkeen taas tänäkin vuonna kärki löi vauhtia. Siitä erkani oman porukkani etupuolelle noin 10 miestä, jossa oli mukana kolme Skins-teamin miestä, oman joukkueemme Kusti Kittilä ja pari virolaista sekä pari Medilaserin miestä. Rengasrikkoja sattui matkalla usealle kaverille ja oma rengasrikkoni sattui viimeisen nousun alkuun. Siinä yritin patruunapumpulla täyttää, mutta se ei oikein onnistunut ja yritin lisäksi pumpulla pumpata, mutta rengas pysyi vajaana. Lähdin vaan ajamaan kivistä mäkeä ylös hyvin vajaalla renkaalla ja ylämäki muuten renkaan puolesta olisi sujunut, mutta kivisimmät paikat talutin säästellen rengasta ja vannetta. Rengas pysyi yhtä vajaana alamäkeen jota laskettelin hiljakseen alas ja lopun tasamaalla joutui vielä kaikkiin mutkiin lähes pysähtymään. Onneksi kukaan ei tullut lopun hiljaa ajaessa ohi. Pumpatessani rengasta Skinsin Sohkanen ja oman tiimimme Juha Vähämetsä menivät ohi. Pari sijaa korkeammelle olisi ollut siis mahdollisuudet ilman rengasrikkoa. Kuitenkin lopputuloksissa sijoitus 13. on minulle ihan hyvä tulos Tahkolla. Joukkueemme oli toinen tiimin ensimmäisessä joukkuekisassa.

Jämin EM-tarkkailut

Jämillä pidettiin viikonloppuna pyöräsuunnistuksen EM-tarkkailut. Viivalla oli koko maajoukkue ja muut Suomen parhaat. Ainoastaan kovana ajomiehenä tunnettu Samuel Pökälä puuttui kisoista. Lauantaina oli ohjelmassa keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka. Etukäteen en odottanut kisoista menestystä, sillä Jämin maastoissa en ole oikeastaan juuri ikinä pärjännyt, enkä pidä kisaamisesta siellä. Maasto on todella helppoa ajoteknisesti ja myös suunnistuksellisesti, joten kisaaminen siellä on lähinnä tylsää ja puuduttavaa.

Lauantain keskimatkalle lähdin vaan ajamaan ilman kummempia mietiskelyjä etukäteen. Mielessä pyöri lähinnä edellisenä päivänä alkanut kesäloma ja paljonko mahtaa saada watteja irti keskimatkan kisassa. Tämä oli ensimmäinen kisa jonka ajoin wattimittarin kanssa. Kun kisaa oli käyty 15min, katsoin paljonko oli keskiwatit tähän asti. Näytti 322 W. Siinä vaiheessa päätin että tänään pitää rikkoa 20min testiin 320 watin raja. Suunnistuskisan aikana hyvin erikoista miettiä tällaisia asioita, mutta Jämillä voi tehdä näinkin. Sain juuri ja juuri rikottua tuon kyseisen wattirajan. Kisassa ei juuri suunnistusvirheitä tullut ja ajokin kulki ihan ok. Sain Lahtisen Tuomon kiinni 2 minuutilla puolimatkaan ja loppu ajettiin porukalla. Maalissa voitin kisan kahdeksan sekunnin erolla seuraavaan, joten suoritus oli kuitenkin varsin hyvä.


Sunnuntain kisasta oli odotettavissa vielä lauantaitakin tylsempi ajelu. Tässä kisassa reilun 20min kohdalla ensimmäisen kartanvaihdon jälkeen valkeni että ei ole edes mäkiä loppumatkasta. Eli edessä vielä yli tunti tasamaatuuppausta kun tähänkin hetkeen mennessä oli saanut jo siitä ihan tarpeekseen. Tässä vaiheessa meinasi niin sanotusti mennä kuuppa nurin että miksi tätä samaa settiä joka vuosi Jämillä. Pummejahan siinä vielä tuli päälle ja ennenkin tätä hetkeä oli juuri tullut pummi joka vielä kasvoi isommaksi karttavirheen johdosta. Samuli pelasti suoritukseni saaden minut kiinni 3 min perästä lähteneenä. Ilman tätä olisin luultavasti vaan ajellut pois hissukseen. Samulin näkemisestä motivoituneena tuli ajettua välillä melko reipasta tahtia kun reitinvalinnalla jäin Samulista. Lopussa vielä paremmalla reitinvalinnalla jätin Samulia hieman ja olin noin 15sek ennen maalissa. Tuloksena tämän kisan kolmas sija ja yhteistuloksissa toinen. Sijoitukset siis viikonlopun osalta varsin tyydyttäviä kuitenkin.

Toivon ettei Jämillä tai muualla kyseisellä kankaalla ajettaisi yhtään pyöräsuunnistuskisaa ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Muuten pitää alkaa rakentamaan cyclocrossiin tempotankoa ja siihen sopivaa karttatelinettä. Ja pisarakypärä ja tempohaalari on myös Jämin tasamaatempopyöräsuunnistelukisoissa välttämätön varuste.

Liedon XCO ja Sipoon pyöräsuunnistukset

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

Viikko sitten, 4.5., oli ohjelmassani maastopyöräkauden avauskilpailuna Liedossa pidettävä XCO-cupin kilpailu. Kisarata oli 3,4 km pitkä ja reitti kierrettiin kuudesti. Yleisöystävällisyyttä vielä lisäsi se, että kisakeskuksessa käytiin kolmesti joka kierroksella. Reitti oli melko tekninen, mutta kuitenkin kokonaan ajettavissa. Kalliopätkiä oli melko paljon ja kallioiden välissä oli varsinkin yhdessä kohdassa melko märkää. Rata varmaankin soveltui paremmin täysjoustopyörälle kuin jäykkäperälle.
Kisan startista lähdin melko rauhallisesti mutta parantelin asemiani ensimmäisen kierroksen aikana. Henri Ojala taisi lähti heti startista karkuun muilta ja ajoikin ylivoimaiseen voittoon. Toisen kierroksen alussa sain kolmantena ajaneen Simo Sohkasen kiinni ja ajoimme porukalla melko pitkään. Neljännellä kierroksella tein aika paljon ajovirheitä osittain johtuen kierroksella ohitettavista ja osittain vaan puhtaasti omia virheitä. Tässä vaiheessa jäin neljänneksi. Viidennellä kierroksella sain Sohkasen taas näkyviin ja kuudennella eli viimeisellä yritin vielä ajaa kiinni. En kuitenkaan onnistunut ajamaan häntä kiinni ja kierroksen puolivälin jälkeen alamäkipätkällä luovutin kun tiesin ettei takaa tule uhkaajia. Maalissa olin neljäs. Tämä oli paras sijoitukseni tämän tason kisoissa, joten pitää olla ajoon tyytyväinen. Kroppa toimi kisassa hyvin ja sykkeet oli korkealla.

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

Tänään, 11.5., oli Sipoossa pidettävissä pyöräsuunnistuskilpailuissa aamupäivän ohjelmassa sprintti ja iltapäivällä pitkä matka. Näissä kisoissa ajoin ensimmäistä kertaa kilpaa uudella pyörälläni. Samoin myös kyseessä oli ensimmäiset kisat 29" renkailla.
Sprintissä tein heti alkuosassa rataa huonon reitinvalinnan ja tällä reitillä tein vielä virheen, joten siinä hävisin aikaa. Tämän jälkeen suunnistus oli ehkä hieman takkuista ja pidemmän välin reitinvalinnan onnistumisesta en ole varma, mutta muuten oli itseltäni aika perussuoritus suunnistuksellisesti. Fyysisesti sprintissä kulku oli vähän nahkeaa, mutta ihan kohtuu tasolla kuitenkin. Sykkeet jäi melko alas tässä kisassa, mutta osittain selittyy myös kisan haastavuudella.
Pitkällä matkalla oli alkupuolella melko paljon kohtuu teknistä polkua. Polku oli kuitenkin lähes kokonaan ajettava, joten ihan mukava pätkä siis. Teknisempiä pätkiä löytyi myös muualta matkalta silloin tällöin, mutta teitäkin pääsi ajamaan. Matka oli yllättävän pitkä ja aikaa meni lähes kaksi tuntia vaikka voitinkin kisan. Kisan suurin virhe tuli kuudennella rastilla, jolla ajoin oikeaa polkua rastin ohi näkemättä rastia. Näinkin voi käydä pyöräsuunnistuskisassa. Tähän meni aikaa reilu minuutti. Kisassa oli järjestäjille sattunut koodivirhe, jonka vuoksi tuloksista huhujen mukaan saatetaan poistaa loppuosa kisasta. Tämä tietysti harmittaa näin loppuosan hyvin ajaneena ja kun vielä tein alkuosassa tuon virheen.

Sipoo ps-sprint. Kuva Elina Erkkilä

 29" täysjousto sopi näihin kisoihin loistavasti. Varsinkin pitkän matkan polkupätkillä oli aivan loistava ajaa. Pitkällä matkalla voimat riitti hyvin loppuun asti. Olisi varmasti ollut raskaampaa ajaa polkupätkät jäykkäperäisellä pyörällä. Myös 26" täysjoustooni verrattuna tämä oli melko varmasti parempi tällaisessa kisassa. Rauhallinen ajettavuus on pitkällä matkalla tärkeä ominaisuus pyörältä varsinkin tällaisessa ajoteknisesti vaativassa kisassa.

Kilpailukauteen valmistautuminen

Nyt alkaa olemaan pyöräilijöillä ja pyöräsuunnistajilla, sekä monella muullakin kesälajin urheilijalla, käynnissä otsikossa mainitsemani asia eli kilpailukauteen valmistautuminen. Tämähän tarkottaa ns. kunnon viimeistelyä ennen kilpailuja. Tästäkin asiasta on luultavasti lähes jokaisella urheilijalla oma näkemys niin kuin monesta muustakin harjoitteluasiasta.

Kertaanpa tässä karkeasti miten olen itse tänä vuonna valmistautunut kilpailukauteen. Taitopuolta talvikaudella harjoitin lähinnä hiihtosuunnistamalla. Talvikorttelipyöräsuunnistelut olen jättänyt tekemättä tänä vuonna kun en ole aiemminkaan kokenut saavani niistä hyviä taitoharjoituksia. Viime viikonloppuna tein yhden pyöräsuunnistustreenin Lapualla ja ensi viikolla on suunnistustaidon kannalta hyvin oleellinen leiri Tanskassa. Tältä leiriltä odotan taitopuolen suhteen paljon ja kyseinen leiri nimeltään MTBO-camp on ainakin aiempina vuosina ollut hyvä juuri taitopuolen suhteen.
Fysiikan suhteen talvikaudella hiihdin paljon ja pyöräilin lähinnä trainerilla. Trainerilla tein melko monta lajivoimatreeniä talven aikana aiemmista vuosista poiketen ja nähtäväksi jää onko siitä tarttunut reiteen kipeästi kaivattua voimaa. Viikolla 10 maajoukkueellamme oli leiri Pirkkalassa ja sitä ennen en ollut juuri ajanut pyörällä ulkona. Sen jälkeen olen alkanut pyöräilemään huomattavasti enemmän. Mallorcan 10 päivän leiri maalis-huhtikuun vaihteessa on ollut minulle tärkeä kilpailukauteen valmistautumisen suhteen. Leiriä ennen tuli ajettua muutama pitkä lenkki pyörällä ja siellä leiri motivoi ajatuksella "jaksaa mallorcalla ajaa hienoilla pitkillä yhteislenkeillä". Leirillä toki motivaatio kasvaa hyvässä porukassa ajetuilla lenkeillä kun näkee miten kovia muut ovat. Tällainen leiri siis vaikuttaa ainakin minuun kasvattaen motivaatiota hyvin pitkällä aikavälillä. Ja toki itse leirillä ajetut treenit olivat varmasti tehokkaita pienistä vaivoista huolimatta.
Mallorcan leirillä ja sen jälkeen olen tehnyt myös jonkin verran tehotreenejä. Niitä pitää tehdä, jotta kroppa tottuu myös vauhdikkaampaan ajoon. Viime viikkoina itselläni on tuntunut selvästi että kroppa on kuormittuneessa tilassa kun syke ei nouse juuri missään yli 170. Joulukuussa tehdyssä kuntotestissä määritetty yläkynnyssyke oli 166 ja maksimi siinä oli 189. Lukema 190 oli vielä syksyllä suht "helposti" saavutettavissa.
Päämatkani pyöräsuunnistuksessa on keskimatka joka kestää noin 50 min. Nämä kisat ajetaan valtaosin yläkynnyksen tuntumassa. Tästä johtuen myös yläkynnyksen tuntumassa olevia harjoitteita on syytä tehdä. Maksimialue ei ole niin oleellinen mutta sitäkin on välillä hyvä kuormittaa.
Olenkin tästä juuri lähdössä tekemään mäkivetoja Puijon asvaltille. Tavoitteeni treeniin on tehdä viisi vetoa reilusti nousevilla tehoilla seuraavasti: 1. nousu alakynnystä, 2. ala VK, 3. ylä VK, 4. yläkynnys ja 5. MK.