Loppukauden pyöräilyjä

Kausi 2014 on jo loppunut pari kuukautta sitten ja ajattelin vielä palata kauden loppuosan tapahtumiin. Edellisen kirjoituksen jälkeen on ajettu mm. MM-kisat ja maastopyöräkisoja kuten Haanja100 sekä myös Virossa pyöräsuunnistusrogaining Bike Xdream.

MM-kisoista ei jäänyt käteen mitään, siitä ei voi muuta sanoa. Kulku oli kauden heikointa koko kisaviikon. Tälle on tullut pohdiskeltua syitä, mutta aivan yksiselitteistä selitystä asiaan on hankala sanoa. Olin MM-kisoihin asti töissä verkostotarkastajana sähköverkkoyhtiössä ja kahden kesän kokemuksella työn ohessa harjoittelu on huomattavasti hankalampaa kuin "ammattilaisena". Suurimmat ongelmat itselläni työn ohessa harjoitteluun eivät ole olleet ajankäytöllisiä vaan kokonaiskuormituksen arviointi on ollut hankalaa ja siinä on tapahtunut virheitä. Tuollainen työ mitä itse olen kesätöissä tehnyt on sisältänyt paljon autoilua ja autosta ulos ja sisään liikettä ja pientä kävelyä ja myös pylväskiipeilyä. Tällainen työ ei siis ole raskasta, mutta kuitenkin harjoituksissa työpäivän jälkeen on ollut väsymystä. Nyt kun olen syksyn aikana tehnyt lopputyötäni ja olen yhdestä kolmeen kertaa viikossa käynyt tekemässä työpäivän konttorilla toimistohommissa, ei työpäivän jälkeen ole havaittavissa ollenkaan samanlaista väsymystä kuin kesätöissä oli työpäivän jälkeen. Oletettavasti tämä huono kulku MM-kisoissa siis johtui osittain turhan korkeasta kokonaiskuormituksesta kesällä, jonka takia heinä-elokuun vaihteessa iski päälle valtava väsymys ja tämän takia tehdyt muutokset harjoitteluun eivät olleen onnistuneita. Myös heinä-elokuun aikana tuli oletettavasti kisailtua turhan paljon ja olisi ollut tehokkaampaa vaihtaa pari kisaa rauhallisiin lenkkeihin.

MM-kisojen jälkeen tein pari viikkoa "ammattilaisena" kohtuu kevyesti perusharjoittelua. Tämän jälkeen kulku taas parani. Ei se "normikulku" siis lopulta kovin kaukana ollut MM-kisoissakaan, mutta riittävän kaukana, että lopputuloksesta tuli surkea. SM-kisoihin 13.-14.9. ei vielä tullut saatua erityisen hyvää kulkua päälle, mutta kuitenkin selvää kehitystä MM-kisoista. SM-keskimatka 13.9. olikin niin erikoinen kisa ettei sillä juuri väliä miten siellä ajo kulki.

SM-kisojen jälkeen seuraavat kisat olivat WRE-kisat Sipoossa 27.-28.9. Siellä alkoi jo ajossa olla samaa tuntua kuin normipäivänä alku- ja keskikesästä ja voitinkin pitkän matkan ja myös yhteistulokset.

Haanja100, maali. Kuva Elina Erkkilä

Haanja100 oli 4.10 eli viikko Sipoon WRE-kisojen jälkeen, jossa oli tarjolla siis 100 km maastopyöräilyä hienolla radalla Etelä-Virossa. Täällä olin vuosi sitten kisan aikana syönyt liikaa ja näin ollen maha meni sekaisin eikä mikään tahtonut imeytyä ja energia loppui loppumatkasta. Tänä vuonna jalka tuntui alusta hyvältä, mutta säästelin ja yritin ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Päätin myös olla toistamatta viime vuoden virhetta ja päätin ajaa syömättä mitään kisan aikana. Tämä ei ollut kovin hyvä päätös. Vaikka ajoin taloudellisesti, energiat alkoivat loppua 3,5 tunnin vaiheilla pikkuhiljaa. Reilu 10 km ennen maalia suostuin ottamaan yhden geelin viimeinen kymppi sujuikin paremmin kuin edellinen. Voi vain spekuloida miten paljon parempaan tulokseen olisi ollut mahdollista päästä jos olisin kisan aikana onnistunut energian saannissa hyvin ja lähtenyt alkumatkasta luottavaisemmin siihen, että jaksan ajaa koko matkan.

Haanjan retken jälkeen oli vielä ohjelmassa kauden kaksi viimeistä kisaa, Bike Xdream 11.10 ja cyclocrossin SM 19.10. Bike Xdreamissä olin ensimmäistä kertaa mukana aiemminkin kisassa käyneiden Jussi Laurilan ja Samuli Saarelan kanssa samassa joukkueessa. Meidän joukkueessa kaikki suunnisti ja veti joukkuetta oman osansa, kun taas monessa virolaisjoukkueessa oli vain yksi suunnistaja ja kaksi pyöräilijää. Rogaining kisassa reitin suunnittelulla on iso merkitys, ja onnistuimme siinä melko hyvin, mutta parantamisen varaakin jäi. Omalle kohdalleni sattui erilaisia kömmähdyksiä: ensin "puulavereilla" mutkassa lähti pyörä alta melko vauhdikkaassa kohdassa ja kaaduin lennokkaan näköisesti, mutta ilman isompia haavereita. Toisella kerralla sattui huomattavasti enemmän kun ylämäkeen tultaessa epäonnistuin vaihteen vaihdossa ja putkelta ajaessa ketju tipahti rattaalta ja lopputuloksena poljin löi polvitaipeeseen kovempaa kuin ikinä ennen ja toisen polven löin keulan yläkruunuun. Tämän jälkeen ajo oli vähän aikaa hyvin kivuliasta, mutta pikkuhiljaa turtui. Näiden kommellusten jälkeen minulle sattui vielä rengasrikko sepelitiellä ja porukalla korjasimme sen uudella sisärenkaalla ja ulkorengaan reiän kohdalle vielä geelipaperi sisärenkaan suojaksi. Lopulta kuitenkin meno oli suunnistuksen puolelta sujuvaa ja suunnistusvirheet jäivät vähäisiksi ja näin ollen onnistuimme voittamaan kisan.

Cyclocrossilla en ollut maastossa juuri ajanut ja viimeisellä viikolla ennen kisaa sitä hieman testailin, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään, kun pyörä vaan tuntui pomppivan eikä liikkuvan eteenpäin. Itseluottamusta kisaan lähtiessä ei siis ollut juurikaan ja lähdin vaan katselemaan, että mitä täällä tapahtuu. Alkumatkasta jättäydyin porukan loppuosaan peesailemaan, että pääsevät osaavammat kaverit menemään. Siitä sitten pikkuhiljaa parantelin sijoituksia kun tuntui ajo kuitenkin jotenkin sujuvan. Kisan puolivälin tienoilla alkumatkasta teknisistä ongelmista kärsinyt Sohkasen Simo sai kiinni ja lähdin ajamaan hänen peräänsä. Siinä noustiin vielä pari sijaa ja olin viidentenä. Simon vauhti oli kuitenkin aika tiukkaa itselleni etenkin kun olin teknisesti paljon heikompi kuski. Toiseksi viimeisellä kierroksella vielä roikuin jojossa mukana, mutta viimeiselle lähdettäessä oli jo selvää, että en pärjää Simolle ja takaa ei tule ketään lähellä niin ajoin viimeisen kierroksen melko rauhassa maaliin ja olin siis lopulta viides, eli ihan mukava lajin ensikertalaisena SM:ssä.

Harjoittelu kohti kautta 2015 on aloitettu ja tein marraskuun voimakautta. Nyt olen tässä joulukuussa koittanut aloitella ajamaan enemmän pyörällä, mutta aivan ongelmitta se ei ole sujunut. Parilla pidemmällä lenkillä sykkeet on käyttäytyneet todella oudosti ja ei se kulku aina ole ollut lenkillä kovin kummoista. Vielä juoksijanpolvikin on alkanut taas vaivata, joka sikäli on melko outoa, että tulee tällaisia rasitusvammoja vaikka harjoittelu onkin ollut melko vähäistä.