MC-kausi alkaa

Huomenna perjantaina starttaa kauden 2015 pyöräsuunnistuksen maailmancup. Kisapaikka on Unkarin Vargesztesissa. Ensimmäinen kisa on yhteislähtö, tavoiteaika 85min, toinen kisa lauantaina on keskimatka, tavoiteaika 50min ja sunnuntaina on vielä ohjelmassa viesti.

Kisamaasto on "semimäkistä" eri löytyy noin 100m korkeita mäkiä, eli ei kovin suuria mäkiä mutta jotakin. Noususummaa on huomiseen yhteislähtöön luvattu 530m. Maastopohja on ennakkotietojen mukaan oletettavasti lähinnä jonkinlaista multamaata, joka on ajoteknisesti kuivalla helppoa. Pienempien urien risteyksiä voi olla hankala löytää ajaessa, koska niillä on heinikkoa.
Oma kisoissa tuleva kulku on itselle hyvin arvoitus, koska viime päivien valmistautuminen Budapestin kaupunkilomailun merkeissä on melko erikoinen tapa valmistautua kisoihin. Kuitenkin kohtuu hyvä harjoituskevät on takana, vaikka varsinaisia kovia viikkoja ei ole juuri tullutkaan tehtyä.

Budapestissa lenkkiä. Kuva Elina Erkkilä

Käytyjä kisoja

Edellisen kirjoittelun jälkeen olen ajanut kisat Baixo Guadiana Marathonin Algarvessa, Roc Laissagaisin Ranskassa sekä pyöräsuunnistuksen WRE-kisat Itävallassa. Baixo Guadiana oli hienosti järjestetty tapahtuma Itä-Algarvessa. Kisa sujui kaikin puolin itseltäni hyvin ja pääsin yksin karkuun 60km kisassa noin 20km kohdalla. Lopussa vajaa 10km ennen maalia eturengas alkoi tuntua vajaalta, vaikka ajoin vahvistetuilla renkailla. Lisäsin renkaaseen hiilidioksidipatruunalla ilmaa ja pääsin ajamaan tällä mukavasti maaliin vaikka maalissa taas rengas oli aika vajaa. Voitto kisasta kuitenkin ja hieno tapahtuma tuli käytyä onnistuneesti.

Roc Laissagais kisa ajettiin 12.4. Laissacissa, Etelä-Ranskassa. Kisa kuuluu UCI marathon world seriesiin, joten kisassa oli paikalla hyvin kova joukko maailman maastopyöräilyn kärkikuskeja. Kisarata oli varmaankin kovin mitä olen ajanut, 87km ja reilu 3000m nousua. Ja polut ei kovin nopeita ollut. Kisavalmistautuminen tuli olosuhteiden pakosta toteutettua kolmen päivän automatkalla Etelä-Espanjasta Gibraltarin lähistöltä Laissaciin ajaen. Kisaan lähdin rauhassa liikkeelle osittain tarkoituksella, osittain siksi ettei jalka tuntunut kovin vahvalta. Rauhallisen alkuvauhdin jälkeen suunnittelin 1,5 h kohdalla että ei vielä kannata kiristää kun on pitkä päivä vielä kisaa jäljellä. 2h kohdalla kisassa kuitenkin alkoi voimat hyytyä jaloista. Tästä eteenpäin kolme tuntia olikin lähinnä poisselviämistaistelua, välillä parempaa, välillä heikompaa. Vielä viimeisestä isosta mäestä jäi kuitenkin hyvä maku kun jaksoin sen ajaa mukavasti. Reitti oli joka tapauksessa erittäin hieno, varmaankin paras mtb-kisarata mitä olen ajanut, mutta myöskin raskas.

Roc Laissagaisin maalissa. Kuva Elina Erkkilä

Itävallassa kävin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuskisat, joista sai hyvät harjoitukset MC-kisoja varten. Lauantaina voitin hyvin suunnistusteknisen, sekä kiihdyttelyjä sisältäneen sprintin. Sunnuntaina pitkä matka, joka ei tosin oikein ollut pitkä matka, oli myös suunnistustekninen ja sisälsi paljon rasteja. Tässä kisassa sijoituin kolmanneksi, häviten kärkeen noin 1:50.

Kisoja ja treenejä Algarvessa

Algarvessa on nyt asusteltu kohta puolitoista kuukautta ja maastopyöräkisoja on jo käytynä kolme yksittäistä maratonia ja yksi kolmipäiväinen etappiajo. Ensimmäisestä hyvin sekavasta ja heikosti järjestetystä kisasta kertoilin jo edellisessä postauksessa.

Beach-pyöräilyä. Kuva: Elina Erkkilä

Portimaon rantapolkuja.Kuva: Elina Erkkilä

Toinen maratonikisa, jossa kävin, järjestettiin 22.2. Sao Bartolomeu de Messinesissä ja matkaa oli 60 km. Kisaan päätin lähteä asenteella, että seuraillaan muita vähintään puolimatkaan, jos pystyy. Kisa sujuikin hyvin kaikin puolin, eikä vauhti ollut mitenkään tappavaa. Alkuosasta joihinkin mäkiin tuntui vähäsen pahalta, mutta alkuintoilujen jälkeen tasaisilla ei ollut oikein kellään vetohaluja. Noin 20 km ennen maalia tultiin suureen notkoon, josta alkoi loiva nousu. En tiennyt reitistä mitään, mutta vaikutti siltä että noususta taitaa tulla melko pitkä. Kellään ei juuri ollut vetohaluja nousuun, joten menin keulaan hitaasti vauhtia kiristäen. Tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti karata joukosta, mutta yhtäkkiä huomasin, että yhtä lukuunottamatta muut ovat tippuneet. Tästä innostuneena lisäsin vielä vauhtia ja viimeinenkin seuraaja tippui perästä. Nousu kesti noin kaksi kilometriä ja loppuosassa alkoi jo vähän jaloissa ahdistaa, mutta onneksi tästä seurasi pitkä alamäki. Paikallisiin pyöräilijöihin nähden alamäet ovat itselleni vahva osa-alue, ja oletettavasti lisäsin tässä etumatkaani. Loppumatkasta ei ollut Portugalilaisittain suuria mäkiä ja jaksoin ajaa tästä mukavasti yksinäistä ajoa maaliin asti. Kisasta siis voitto kotiin tietämättä vastustajien tasosta yhtään mitään.

Kuva: Elina Erkkilä

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Algarven mestaruus -cupin kisa. Kisaan olin ilmoittautunut kilpa-sarjaan,, johon vaadittiin lisenssi, ja olin lisenssinumeron ilmoittanut. Kisapaikalla järjestäjät kuitenkin halusivat nähdä lisenssini, joka oli vielä silloin Suomessa. Tästä johtuen minut siirrettiin kuntosarjaan, joka starttasi kaksi minuuttia kilpasarjan jälkeen samalle reitille. Tästa lähdöstä pääsin melko pian alun jälkeen omille teilleni ohittelemaan lisenssikuskeja. Sijoituksista ei ollut minulla kisan aikana mitään tietoa, montako kisakuskia edelläni vielä oli. Huolto kuitenkin toimi loistavasti ja 80 km:n kisa tuli ajettua käytännössä koko ajan yksin välillä muita ohitellen. Tehoja oli kisassa koko ajan melko paljon pelissä, ja lopussa alkoi hieman hyytyä. Onnistunut ajo kuitenkin ilman isompia ongelmia. Lisenssikuskien kärki ajoi kyllä aika paljon kovempaa, mutta oletettavasti edes SM:ssä ei kärki aja näin kovaa.

Kevään eniten odottamani tapahtuma ajettiin viime viikonloppuna, 6.-8.3. Tavirassa. Tapahtuman nimi on Algarve Bike Challenge ja se sisälsi kolme etappia, prologin ja kaksi maratonia. Kisa käytiin parikisana ja ajoin kisan Team Erigeepper Challengen nimissä, parinani kokenut distanssiurheilija Juha Vähämetsä. Prologi ajettiin Taviran vanhassa kaupungissa perjantai-iltana iltavalaistuksessa. Reitin pituus oli 2,5 km, jonka aikan ajettiin muun muassa tiukkoja mutkia mukulakivillä, portaita sekä pari tiukkaa penkkaa. Tässä kypäräkameravideoni prologista:

Algarve Bike Challenge -prologin lähtö. Kuva: Elina Erkkilä

Lauantain etappi oli noin 80 km pitkä ja tämän etapin suurimmat nousut olivat noin 200 metrin luokkaa. Kokonaisnoususummaa kertyi noin 1800 metriä. Alusta oli lähes kokonaan erilaista soraa ja sepeliä sekä välillä myös kapeita uria. Kisa sujui puolimatkaan mukavasti, mutta sitten minulta tyhjeni rengas takaa hetkessä aivan tyhjäksi. Tiesin heti, että nyt on iso reikä, koska rengas tuli heti aivan tyhjäksi. Reikä paljastuikin isoimmaksi, jonka olen ikinä nähnyt. Tässä tilanteessa ei ollut mahdollisuutta laittaa edes sisärengasta renkaaseen, koska se olisi vain pullistunut heti ulos renkaasta, eikä edes vanha "geelipaperi reikään" kikka olisi toiminut näin ison reiän tapauksessa. Alettiin sitten siinä soittelemaan varakiekkoa ja huoltajalle kiitos, että pystyimme jatkamaan kisaa, vaikka tässä menikin aikaa noin 24 minuuttia. Kiekon saatuamme jatkettiin taas ajoa, ja pitkän tauon jälkeen itseltäni meinasi alkuun intoilu kisa-ajoon olla vähissä pitkän tauon takia, mutta kohta taas ajettiin kisaa kuin ennen taukoa. Loppu tuli taas mukavasti. Viimeiset viisi kilometriä alkoivat itselleni olla hieman raskaita, mutta varsinaista kunnon hyytymistä ei tapahtunut, joten vauhdinjako oli hyvin onnistunut.

Sunnuntain etappi oli kilometreissä hieman lyhyempi, mutta noususummaa kertyi hieman yli 2000 metriä, joten yhtään lauantaita helpompi päivä ollut tiedossa. Reitti nousi korkeimmillaan noin 500 metrin korkeuteen, joten muutama nousu oli myös hieman lauantain nousuja pidempiä. Alkumatkasta minulla alkoi taas vuotaa takarengas hiljaa. Kahdesti pysähdyin laittamaan CO2-patruunan renkaaseen ja loistavan huollon ansiosta nopea kiekonvaihto ja jatkoimme taas matkaa. Tähän koko rengassäätöön tuhraantui aikaa varmaankin vain noin kaksi minuuttia. Suurimmat nousut ajoimme mielestäni hyvin, vaikkakin kärjen pro-kuskit ajoivat ilmeisesti paljon kovempaa. Kisan pisimmän alamäen loppuosassa minulta meni taas takarengas. Tämä oli siis jo etappiajon kolmas takarengas, ja joka kerta oli käytössä eri rengas ja myös eri kiekko. Tällä kertaa laitoimme sisärenkaan renkaaseen ja jouduimme pumppaamaan pikkupumpulla, joten episodiin meni aikaa yli viisi minuuttia. Lopussa viimeiset kymmenen kilometriä olivat minulle vaikeita, mutta onneksi Juha jaksoi vetää hyvin sillä osuudella. Kokonaisuutena rengasongelmista huolimatta oli hyvä ja mukava reissu. Sijoitus nyt jäi rengassäätöjen takia alas, mutta pääasia on, että molemmilla oli kulku kohdillaan silloin kuin kalusto kesti.

Enää en tarkoituksenmukaisesti kilpaile Portugalissa käyttäen Schwalben Thunder Burt renkaita, edes RaceGuardeja, joita käytin. Tällä hetkellä on jo pyörässä alla Continentalin Race King 2,2" Protectionit alla, ja vaikuttaa siltä, että näillä ajan myös EM-kisoissa kesäkuussa.

Rota da Laranja, kisa

Kauden ensimmäinen kisa tuli siis käytyä, ja kisan järjestelyistä voi lähinnä todeta että toivottavasti jää myös kauden huonoimmaksi reitin merkkauksen osalta. Reitin merkkauksen lisäksi järjestelyt olivat ihan ok, etumoottoripyörät ja kaikki kunnossa ja lähtö melko näyttävästi torilta tehden silmukat pitkin kylää moottoripyörien perässä. Kisan matka oli 50km ja maasto kohtuu tasainen, noususumman ollessa reilu 400m ja isoimmat yksittäiset nousut olivat reilun 50 metrin luokkaa.

Rota da Laranja, hetki ennen lähtöä. Kuva: Elina Erkkilä

Kisan lähtöviivalle väki oli ryhmittynyt yllättävän aikaisin ja tiiviisti, joten jäin aavistuksen kauas, mutta tämä ei kuitenkaan haitannut. Noin 5 kilometriä meni mukavasti asvaltti- ja soratieajelua, tosin kiihdyttelyt oli aika raivokkaita. Olin päässyt hyviin asemiin kärkiporukassa ja porukkamme alkoi irtaantua isosta massasta, kunnes ajettiin pieni harhalenkki, jonka seurauksena sijoitus putosi jonnekkin 30-50 tietämille. Tästä kuitenkin traktoritietä ajellessa pääsi puikkelehtien nousemaan ryhmässä ja kohta meitä irtaantui seitsemän miehen kärkiryhmä. Tällä porukalla ajettiin mukavan rentoa tahtia noin 20km kohdalle. Tässä teimme noin 8min harhalenkin vaikka ajoimme vain etumoottoripyörän perässä, mutta tämä crossikuskikin oli yhtä hukassa kuin kisaajat. Reitille päästyämme ajettiin vain muutama kilometri kunnes oltiin taas hukassa. Tässä harhakäynnissä kesti noin 2,5 minuuttia. Kunnes olimme "entisen kärkiporukan" joukolla taas palanneet reitille, lisäsin kohta tämän jälkeen vauhtia ylämäkeen, ja pääsin porukasta irti. Irti pääsemistä auttoi vielä paikallisittain tekninen osuus, joilla olen täkäläisiä kuskeja vastaan vahva. Tästä ajoin 25 km maaliin yksin koko reitin loppuun melko hyvin reitillä pysyen. Pari henkeä ohitin tällä matkalla, ja näiden lisäksi pienen porukan, joka oli reitin vieressä aidan väärällä puolen. Maalissa merkattiin, että olin tullut maaliin yhdeksäntenä.

Jos ei lasketa merkkausta, rata oli kuitenkin mielestäni maratonreitiksi ihan hyvä. Melko tasainen tosin läheiset maastot huomioon ottaen, mutta se olikin kisalla jonkinlainen teema, ettei kaikissa kisoissa ole aina ole paljoa nousuja. Kisareitillä oli asvalttipohjaa, josta valtaosa hyvin kapeaa, arviolta jopa noin 10 km. Reitistä kokonaisuutena valtaosa oli traktoriuria ja joukossa myös välillä hyvinkin kapeaa single trackiä. Vauhdikas rata oli kokonaisuutena ja paljon tiukkoja käännöksiä. Alkupuoliskolla ajettiin paljon appelsiinipuupeltoja, joilla sai väistellä urille vierineitä appelsiineja. Suomessa harvemmin on kisoissa appelsiineja urilla haastetta tuomassa. Kerran appelsiinipuupellolla kaaduinkin kyljelleni kun pellon kulmassa traktoriuralla oli mutkassa paljon jotakin kaadetun heinän tapaista irtomassaa, joka osoittautui yllättävän liukkaaksi, mutta pehmeäksi kaatua.

Maaliin päästy. Kuva: Elina Erkkilä

Onneksi tämän kisan tasoinen reittimerkkaus ei ilmeisesti ole täälläkään tavallista, niin hiilenä oli osa paikallisista kisakuskeista että siitä saattoi helposti päätellä. Ensi sunnuntaina uudestaan kisaamaan, tällä kertaa tulossa 60km matka ja nousua ehkä 1120m. Matka ja noususumma ovat suunnilleen samat kuin TahkoMTB:ssä, mutta pohja oletettavasti on pääosin metsäautoteitä, joten kisasta on tulossa kuitenkin nopeampi.

Algarve. Kisakauden avaus

Toinen viikko Algarvessa, tarkemmin Portimaossa alkaa olla takana. Maastopyöräilyn kannalta harjoitusolosuhteet ovat erinomaiset. Lämpöä on pyöräilyn kannalta juuri sopivasti, mutta aivan kunnon rantakelejä ei täällä ole vielä näin helmikuussa ollut. Polkuja ja mäkeä riittää ajettavaksi loistavasti, pari videotakin on tullut reiteillä kuvattua.

Picotan päällä

Suurin osa "poluista", joista joitakin on myös merkitty maastopyörä-/vaelluskäyttöön, on todellisuudessa suomalaisittain lähinnä metsäautoteitä. Näillä urilla on rinteissä melko paljon vesiuria ja jotakin sepelintapaista kiveä. Toistaiseksi ei ole mennyt yhtään rengasta sepelikössä, mutta saa nähdä miten ne pidemmän päälle kestävät tuota kiveä. Piikkipensaiden takia litkut renkaissa on lähes pakolliset. Yhtään piikkiä en ole vielä renkaissa havainnut, käsissä ja jaloissa tosin muutaman. Metsäautotien tapaisten urien lisäksi alueelta löytyy melko hyvin myös "single trackejä", jotka on pääosin olleet todella hienoja. Monchiquen mäillä on runsas verkosto maastopyöräreittejä, joilla single trackit on enemmän tai vähemmän muokattu maastopyöräilyyn sopiviksi. Näitä on aivan mahtavaa tykitellä rinteitä mutkitellen alaspäin. Hankalinta on vain löytää näitä hyviä reittejä.

Huomenna eli sunnuntaina 15.2. on oma kisakauden avaukseni. Kisasta on melko vähän tietoa, mutta nimi on Rota da Laranja ja osallistujia on tällä hetkellä ilmoittautunut 156 henkeä päämatkalle, eli 50 km:n matkalle, jolle olen itsekin menossa. Paikkakunta on Luz de Tavira, ja tämän lisäksi juuri muuta en tiedäkään kisasta kuin että startti on 9:30. Kisaa on mainostettu tasaisena kisana, kun nousua on vain 600 metriä, joka on paikallisittain erikoisen vähän. Ensi viikonloppuna on odotettavissa huomattavasti mäkisempi startti.

Mäkiä riittää Portimaon seudulla

Videokuvaa Portimaosta

Portimaossa ollaan nyt tällä hetkellä yhdeksättä päivää. Tänään tuli ensimmäistä kertaa ajeltua kaupungin länsipuolen rantakallioilla ja on kyllä mahtavia polkuja ja hienoissa maisemissa. Alla video jonka kuvasin. Tuli pitkä video kun oli niin paljon hienoja polkuja ettei malttanut leikata paljoa pois :D

Videotestailua

Näin Joulun kunniaksi pyörävideota Simpsiön latupohjilta. Uuden kameran testauslenkki siis tehtynä.

Loppukauden pyöräilyjä

Kausi 2014 on jo loppunut pari kuukautta sitten ja ajattelin vielä palata kauden loppuosan tapahtumiin. Edellisen kirjoituksen jälkeen on ajettu mm. MM-kisat ja maastopyöräkisoja kuten Haanja100 sekä myös Virossa pyöräsuunnistusrogaining Bike Xdream.

MM-kisoista ei jäänyt käteen mitään, siitä ei voi muuta sanoa. Kulku oli kauden heikointa koko kisaviikon. Tälle on tullut pohdiskeltua syitä, mutta aivan yksiselitteistä selitystä asiaan on hankala sanoa. Olin MM-kisoihin asti töissä verkostotarkastajana sähköverkkoyhtiössä ja kahden kesän kokemuksella työn ohessa harjoittelu on huomattavasti hankalampaa kuin "ammattilaisena". Suurimmat ongelmat itselläni työn ohessa harjoitteluun eivät ole olleet ajankäytöllisiä vaan kokonaiskuormituksen arviointi on ollut hankalaa ja siinä on tapahtunut virheitä. Tuollainen työ mitä itse olen kesätöissä tehnyt on sisältänyt paljon autoilua ja autosta ulos ja sisään liikettä ja pientä kävelyä ja myös pylväskiipeilyä. Tällainen työ ei siis ole raskasta, mutta kuitenkin harjoituksissa työpäivän jälkeen on ollut väsymystä. Nyt kun olen syksyn aikana tehnyt lopputyötäni ja olen yhdestä kolmeen kertaa viikossa käynyt tekemässä työpäivän konttorilla toimistohommissa, ei työpäivän jälkeen ole havaittavissa ollenkaan samanlaista väsymystä kuin kesätöissä oli työpäivän jälkeen. Oletettavasti tämä huono kulku MM-kisoissa siis johtui osittain turhan korkeasta kokonaiskuormituksesta kesällä, jonka takia heinä-elokuun vaihteessa iski päälle valtava väsymys ja tämän takia tehdyt muutokset harjoitteluun eivät olleen onnistuneita. Myös heinä-elokuun aikana tuli oletettavasti kisailtua turhan paljon ja olisi ollut tehokkaampaa vaihtaa pari kisaa rauhallisiin lenkkeihin.

MM-kisojen jälkeen tein pari viikkoa "ammattilaisena" kohtuu kevyesti perusharjoittelua. Tämän jälkeen kulku taas parani. Ei se "normikulku" siis lopulta kovin kaukana ollut MM-kisoissakaan, mutta riittävän kaukana, että lopputuloksesta tuli surkea. SM-kisoihin 13.-14.9. ei vielä tullut saatua erityisen hyvää kulkua päälle, mutta kuitenkin selvää kehitystä MM-kisoista. SM-keskimatka 13.9. olikin niin erikoinen kisa ettei sillä juuri väliä miten siellä ajo kulki.

SM-kisojen jälkeen seuraavat kisat olivat WRE-kisat Sipoossa 27.-28.9. Siellä alkoi jo ajossa olla samaa tuntua kuin normipäivänä alku- ja keskikesästä ja voitinkin pitkän matkan ja myös yhteistulokset.

Haanja100, maali. Kuva Elina Erkkilä

Haanja100 oli 4.10 eli viikko Sipoon WRE-kisojen jälkeen, jossa oli tarjolla siis 100 km maastopyöräilyä hienolla radalla Etelä-Virossa. Täällä olin vuosi sitten kisan aikana syönyt liikaa ja näin ollen maha meni sekaisin eikä mikään tahtonut imeytyä ja energia loppui loppumatkasta. Tänä vuonna jalka tuntui alusta hyvältä, mutta säästelin ja yritin ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Päätin myös olla toistamatta viime vuoden virhetta ja päätin ajaa syömättä mitään kisan aikana. Tämä ei ollut kovin hyvä päätös. Vaikka ajoin taloudellisesti, energiat alkoivat loppua 3,5 tunnin vaiheilla pikkuhiljaa. Reilu 10 km ennen maalia suostuin ottamaan yhden geelin viimeinen kymppi sujuikin paremmin kuin edellinen. Voi vain spekuloida miten paljon parempaan tulokseen olisi ollut mahdollista päästä jos olisin kisan aikana onnistunut energian saannissa hyvin ja lähtenyt alkumatkasta luottavaisemmin siihen, että jaksan ajaa koko matkan.

Haanjan retken jälkeen oli vielä ohjelmassa kauden kaksi viimeistä kisaa, Bike Xdream 11.10 ja cyclocrossin SM 19.10. Bike Xdreamissä olin ensimmäistä kertaa mukana aiemminkin kisassa käyneiden Jussi Laurilan ja Samuli Saarelan kanssa samassa joukkueessa. Meidän joukkueessa kaikki suunnisti ja veti joukkuetta oman osansa, kun taas monessa virolaisjoukkueessa oli vain yksi suunnistaja ja kaksi pyöräilijää. Rogaining kisassa reitin suunnittelulla on iso merkitys, ja onnistuimme siinä melko hyvin, mutta parantamisen varaakin jäi. Omalle kohdalleni sattui erilaisia kömmähdyksiä: ensin "puulavereilla" mutkassa lähti pyörä alta melko vauhdikkaassa kohdassa ja kaaduin lennokkaan näköisesti, mutta ilman isompia haavereita. Toisella kerralla sattui huomattavasti enemmän kun ylämäkeen tultaessa epäonnistuin vaihteen vaihdossa ja putkelta ajaessa ketju tipahti rattaalta ja lopputuloksena poljin löi polvitaipeeseen kovempaa kuin ikinä ennen ja toisen polven löin keulan yläkruunuun. Tämän jälkeen ajo oli vähän aikaa hyvin kivuliasta, mutta pikkuhiljaa turtui. Näiden kommellusten jälkeen minulle sattui vielä rengasrikko sepelitiellä ja porukalla korjasimme sen uudella sisärenkaalla ja ulkorengaan reiän kohdalle vielä geelipaperi sisärenkaan suojaksi. Lopulta kuitenkin meno oli suunnistuksen puolelta sujuvaa ja suunnistusvirheet jäivät vähäisiksi ja näin ollen onnistuimme voittamaan kisan.

Cyclocrossilla en ollut maastossa juuri ajanut ja viimeisellä viikolla ennen kisaa sitä hieman testailin, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään, kun pyörä vaan tuntui pomppivan eikä liikkuvan eteenpäin. Itseluottamusta kisaan lähtiessä ei siis ollut juurikaan ja lähdin vaan katselemaan, että mitä täällä tapahtuu. Alkumatkasta jättäydyin porukan loppuosaan peesailemaan, että pääsevät osaavammat kaverit menemään. Siitä sitten pikkuhiljaa parantelin sijoituksia kun tuntui ajo kuitenkin jotenkin sujuvan. Kisan puolivälin tienoilla alkumatkasta teknisistä ongelmista kärsinyt Sohkasen Simo sai kiinni ja lähdin ajamaan hänen peräänsä. Siinä noustiin vielä pari sijaa ja olin viidentenä. Simon vauhti oli kuitenkin aika tiukkaa itselleni etenkin kun olin teknisesti paljon heikompi kuski. Toiseksi viimeisellä kierroksella vielä roikuin jojossa mukana, mutta viimeiselle lähdettäessä oli jo selvää, että en pärjää Simolle ja takaa ei tule ketään lähellä niin ajoin viimeisen kierroksen melko rauhassa maaliin ja olin siis lopulta viides, eli ihan mukava lajin ensikertalaisena SM:ssä.

Harjoittelu kohti kautta 2015 on aloitettu ja tein marraskuun voimakautta. Nyt olen tässä joulukuussa koittanut aloitella ajamaan enemmän pyörällä, mutta aivan ongelmitta se ei ole sujunut. Parilla pidemmällä lenkillä sykkeet on käyttäytyneet todella oudosti ja ei se kulku aina ole ollut lenkillä kovin kummoista. Vielä juoksijanpolvikin on alkanut taas vaivata, joka sikäli on melko outoa, että tulee tällaisia rasitusvammoja vaikka harjoittelu onkin ollut melko vähäistä.