Rota da Laranja, kisa

Kauden ensimmäinen kisa tuli siis käytyä, ja kisan järjestelyistä voi lähinnä todeta että toivottavasti jää myös kauden huonoimmaksi reitin merkkauksen osalta. Reitin merkkauksen lisäksi järjestelyt olivat ihan ok, etumoottoripyörät ja kaikki kunnossa ja lähtö melko näyttävästi torilta tehden silmukat pitkin kylää moottoripyörien perässä. Kisan matka oli 50km ja maasto kohtuu tasainen, noususumman ollessa reilu 400m ja isoimmat yksittäiset nousut olivat reilun 50 metrin luokkaa.

Rota da Laranja, hetki ennen lähtöä. Kuva: Elina Erkkilä

Kisan lähtöviivalle väki oli ryhmittynyt yllättävän aikaisin ja tiiviisti, joten jäin aavistuksen kauas, mutta tämä ei kuitenkaan haitannut. Noin 5 kilometriä meni mukavasti asvaltti- ja soratieajelua, tosin kiihdyttelyt oli aika raivokkaita. Olin päässyt hyviin asemiin kärkiporukassa ja porukkamme alkoi irtaantua isosta massasta, kunnes ajettiin pieni harhalenkki, jonka seurauksena sijoitus putosi jonnekkin 30-50 tietämille. Tästä kuitenkin traktoritietä ajellessa pääsi puikkelehtien nousemaan ryhmässä ja kohta meitä irtaantui seitsemän miehen kärkiryhmä. Tällä porukalla ajettiin mukavan rentoa tahtia noin 20km kohdalle. Tässä teimme noin 8min harhalenkin vaikka ajoimme vain etumoottoripyörän perässä, mutta tämä crossikuskikin oli yhtä hukassa kuin kisaajat. Reitille päästyämme ajettiin vain muutama kilometri kunnes oltiin taas hukassa. Tässä harhakäynnissä kesti noin 2,5 minuuttia. Kunnes olimme "entisen kärkiporukan" joukolla taas palanneet reitille, lisäsin kohta tämän jälkeen vauhtia ylämäkeen, ja pääsin porukasta irti. Irti pääsemistä auttoi vielä paikallisittain tekninen osuus, joilla olen täkäläisiä kuskeja vastaan vahva. Tästä ajoin 25 km maaliin yksin koko reitin loppuun melko hyvin reitillä pysyen. Pari henkeä ohitin tällä matkalla, ja näiden lisäksi pienen porukan, joka oli reitin vieressä aidan väärällä puolen. Maalissa merkattiin, että olin tullut maaliin yhdeksäntenä.

Jos ei lasketa merkkausta, rata oli kuitenkin mielestäni maratonreitiksi ihan hyvä. Melko tasainen tosin läheiset maastot huomioon ottaen, mutta se olikin kisalla jonkinlainen teema, ettei kaikissa kisoissa ole aina ole paljoa nousuja. Kisareitillä oli asvalttipohjaa, josta valtaosa hyvin kapeaa, arviolta jopa noin 10 km. Reitistä kokonaisuutena valtaosa oli traktoriuria ja joukossa myös välillä hyvinkin kapeaa single trackiä. Vauhdikas rata oli kokonaisuutena ja paljon tiukkoja käännöksiä. Alkupuoliskolla ajettiin paljon appelsiinipuupeltoja, joilla sai väistellä urille vierineitä appelsiineja. Suomessa harvemmin on kisoissa appelsiineja urilla haastetta tuomassa. Kerran appelsiinipuupellolla kaaduinkin kyljelleni kun pellon kulmassa traktoriuralla oli mutkassa paljon jotakin kaadetun heinän tapaista irtomassaa, joka osoittautui yllättävän liukkaaksi, mutta pehmeäksi kaatua.

Maaliin päästy. Kuva: Elina Erkkilä

Onneksi tämän kisan tasoinen reittimerkkaus ei ilmeisesti ole täälläkään tavallista, niin hiilenä oli osa paikallisista kisakuskeista että siitä saattoi helposti päätellä. Ensi sunnuntaina uudestaan kisaamaan, tällä kertaa tulossa 60km matka ja nousua ehkä 1120m. Matka ja noususumma ovat suunnilleen samat kuin TahkoMTB:ssä, mutta pohja oletettavasti on pääosin metsäautoteitä, joten kisasta on tulossa kuitenkin nopeampi.