Pyöräilijäkö hiihtää

Syksyllä pyöräsuunnistajan näkökulmasta on toisaalta hyvä, mitä pidemmälle lumettomat kelit jatkuvat, mutta toisaalta olisi kuitenkin mukava päästä jo hiihtämään ja hiihtosuunnistamaan. Pyöräily on tietysti helpompaa ja saa parempia treenejä aikaan kun ei ole lunta, ja sitä aikaa olen tässä yrittänyt hyödyntää. 

Onko pyöräilijän sitten lumen tultua hyvä hiihtää talvet? Sitä on vaikea sanoa, millaisessa pyöräkunnossa sitä olisi, jos yrittäisi ajaa läpi talven pelkästään pyörällä eikä hiihtäisi ollenkaan, mutta henkisesti se voisi olla raskasta Suomen keliolosuhteiden vuoksi. Oma tuntemus on, että hiihto sopii melko hyvin pyöräilijän peruskuntokauteen, mutta silti pyöräilyä on pidettävä yllä talvet. Hiihdossa on myös riski, että tarttuisi yläkroppaan lihasten muodossa hieman pyöräilyn kannalta turhaa massaa, mutta se riski on otettava.

Toisaalta hiihtäminen on luultavasti yksi niistä syistä, joiden takia Suomesta ei ole tullut kansainvälisen tason huippuja maantiepyöräilyyn. Moni suomalainen pyöräilijä hiihtää talvisin, kun pyöräily lumi-/räntäsateessa tai kovassa pakkasessa on vielä ikävämpää kuin hiihtäminen. Vastaavasti italialainen kilpailija ajaa läpi talven pyörällä sulalla maalla niin ei ole mitenkään yllättävää, että italialainen ajaa hieman kovempaa kesällä. 

Tällä hetkellä tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä mikäli sääennustuksia on uskominen, alkaa talvi loppuviikosta. Tämä alkava luminen vuodenaika kestää ainakin Kuopiossa luultavasti noin neljä kuukautta, joka on kolmasosa vuodesta. Tarkoittaen myös sitä, että suomalaisen pyöräilijän pitää harjoitella kolmasosa urheilu-urastaan hangessa. Joskus jokin viisas urheilutietäjä on sanonut, että normaalisti kestävyysurheilussa suurimmat otetaan sen jälkeen, kun on harjoitellut 10000 tuntia. Tämä tarkoittaisi nopealla johtopäätöksellä, että suomalaisen pyöräilijän pitää ajaa noin 3500 tuntia hangessa pärjätäkseen. Jos ei aio hiihtää tai jotenkin muuten harjoittaa peruskestävyyttä. Tätä 10000 tunnin teoriaa en oikeastaan usko täysin itsekään, mutta pitää se varmasti osittain paikkansa. Esimerkiksi suurten ympäriajojen voittajat ovat monesti noin 30-ikävuoden vaiheilla ja aloittaneet harjoittelun selvästi alle 20-vuotiana ja heillä varmaankin on tullut tuo määrä harjoittelua täyteen. Heistä tuskin kukaan on kuitenkaan ajanut yli 3000 tuntia lumihangessa.

Olenkin aikeissa ajaa ulkona pyörällä hangessa vähemmän kuin viime talvena, varsinkin huonoilla ajokeleillä. Yritän korvata tätä määrää ajamalla enemmän trainerilla sisällä ja hiihtämällä enemmän kuin viime talvena. Mutta silti en hiihdä Puijon ensilumenladulla enää metriäkään tänä talvena.

Lenkkimotivaatio kasvaa kalustohankinnoilla

Melko sama linja on treenien suhteen jatkunut tässä parin edellisen päivityksen ajoilta tänne asti ja todennäköisesti jatkunee vielä jokusen viikon. Maastossa on tullut ajeltua ja kuraa on taas kerätty eri puolille kroppaa ja pyörää kilokaupalla muutaman kerran viikossa. Ja joka lenkin jälkeen pyörää pestessä suihkun lattiakaivo on tukossa ja sen kanssa saa taistella. Viime viikonloppuna oli tosin mukava poikkeus kun sai ajaa Kiikoisissa pienessä pakkasessa sopivalla lumikelillä, jossa kuitenkin pyörä rullasi ja pito riitti lenkillä perus racing ralpheillakin. Maastot siellä on tosin sitä tasaista soratietä mikä on melkoisen tylsää, mutta vaihteluna pari lenkkiä menee sielläkin mukavasti. 

Tällä viikolla on lenkeillä sykkeet pomppinut melko korkealla. Syynä on todennäköisesti kohtalainen nuha/flunssa päällä ja porukkalenkeillä joutuu pitämään kuitenkin sen verta vauhtia, ettei 14kg:n Radonilla 2,4 tuumaisilla Fat Albert -endurorenkailla tule kovin kevyesti kun muut ajaa xc-kalustolla. Tämähän on tietysti vain selittelyä sille, että on vaan yksinkertaisesti huonommassa kunnossa kuin muut. Mutta sehän tietää vain sitä, että tulee tehokkaita lenkkejä kun ajaa porukalla ja siitähän sitä voi kehittyä kun ei vaan vedä yli ja muistaa tehdä myös kevyitä. On se vaan silti jännä ajatella, että tuolla samalla pyörällä omalla kunnolla ei ollut maajoukkueporukassa mitään ongelmaa ajella summerendscampillä, mutta Kuopiossa ei pysy lenkeillä 50v. Kallen mukana kuin ehkä alamäessä. 

Julkaistaanpa tässä vaiheessa ensi kesän kalustohankinta nyt kun se on varmistunut:

R-techistä on tulossa minulle maaliskuussa uusi Cube ja mallinimikin on taas cube-tyyliin lyhyt ja ytimekäs Elite Super HPC SL 29. Pyörän speksit löytyy tästä linkistä. Monien eri variaatioiden jälkeen päädyin siis jäykkäperäiseen 29 tuumaiseen pyörään. R-techissä vaihtavat pyörään XTR:n 2-rattaiset kammet (tulee siis 3-rattaisena). Myös keulaan lisätään siellä Foxin kolmepykäläinen kaukolukitusvipu. Pyörässä olevat kiekot päätyvät näillä näkymin vara/lenkkikiekoiksi ja kisakiekot ovat vielä hakusessa. Samaten tuo penkki (Selle Italia X1) lähtee vaihtoon ja pyörä kevenee sen ansiosta noin 100 grammaa. Muuten pyörä on näin aivan kisavalmis kun vaan vielä tuota 68 cm leveätä tankoa kaventaa jokusen sentin. 

Otsikon otin hevoskuurin tämänpäiväisestä jutusta "Mistä lisämotivaatiota massahiihtoharjoitteluun?". Sopii hyvin itseenikin tuo, että varustehankinnat parantavat lenkkimotivaatiota, mutta kyllä se pohjimmainen motivaatio tulee silti jostakin aivan muualta. Tänään lenkillä kun Kalle tiputti Puijon nousussa minut varmaan kolmannen kerran, mietin, että keväällä kun saan tuon jäykkäperän, joka on 5 kg kevyempi kuin treenipyöräni ja lisäksi jäykkä niin on kyllä aivan pakko lähteä ajamaan sillä pyörällä Kallen kanssa mäkitreeniä, että josko sitten edes pärjäisin tälle ikämiehelle.

Siitäkin saa kyllä lisämotivaatiota harjoitteluun kun tajuaa, miten nololta näyttää jäädä koko ajan 30v vanhemmalleen ylämäessä.

Summerends

Talvi lähestyy sillä jo perinteikäs Summerendsrace on nyt takana. Viikonlopun ohjelmaan kuului perjantai-illalle yö"sprintti", joka oli kyllä ratana hieno, mutta ennemmenkin ehkä keskimatka kuin sprintti. Aikaa siihen kului itseltä 42:21 ja datat löytyy täältä. Tankolamppu putosi alkumatkasta telineestään ja jouduin purkamaan sen taskuun ja ajamaan lopun pelkällä kypärävalolla. Melko tökkivää meno oli kyllä paikoitellen ja epävarmaa yöllä, mutta mitään isompia virheitä ei tullut. Loppuiltaan kuuluikin mm. saunomista ja trivial pursuitia. Lauantaille Juho oli suunnitellut noin 1:30000 mittakaavan kartalle yhteislähtö pitkän matkan radan perhoslenkeillä. Rata oli raskas ja kartta paikoitellen hieman epämääräinen, mutta kierretyksi tuli aikaan noin 3,5h. Miehiä lähti matkaan viisi ja ainoastaan minä ja Jussi kiersimme koko lenkin ja myös Juuso melkein. Lenkki löytyy tuolta ja mainitsemisen arvoista on reilu 1000 metriä nousua ja matkaa lähes 70 km. Kokonaisuudessa summerendsit oli taas hieno tapahtuma ja kiitos tästä järjestäjille. 

Enempää ei tässä vaiheessa ehdi kirjoittelemaan, sillä kuusi tenttiä ohjelmassa seuraavien 11 päivän aikana vaatii veronsa.

Maastopyöräilyä Kuopiossa

Ylimenokausi tuntuu tässä vaiheessa enemmän PK-kaudelta kuin ylimenokaudelta. Tänään tuli ajeltua Pentikäisen Kallen kanssa Siilinjärven harjulla pyörien 4:50 kestänyt pk-lenkki. Kuopion puolella vältettiin nousua kiertelemällä rantoja pitkin, mutta reilu 1200m tuli kuitenkin noususummaa. Siilinjärven harjulta löytyy kyllä aivan loistavia maastopyöräreittejä ja todella tiheä polkuverkosto. Saisi varmasti oikein hyvän pyöräsuunnistuskisankin tuohon maastoon tehtyä. 

Eilen ajeltiin myös reilu kolmen tunnin pk-lenkki Kuopiossa Kallen kanssa ja aivan uusia hienoja polkuja sitä edelleen löytyy paikoista, joista on tullut useita kertoja ajeltua aivan vierestä teitä pitkin. Perjantaina ajelin yksin pari tuntia ja reitti sisälsi Puijolla XCO-radan ja DH-radan sekä Huuhan mäessä vähän jotakin enskaporukan rakentamaa ja merkkaamaa polkua. Vielä ei kannata lajin vaihtoa DH:seen harkita sillä kellotin radalle ajan 1:36 jolla olisi alkukesän kisassa jääty miesten sarjan tahdista yli 20 sekuntia ja 12-vuotiaiden sarjassa aika olisi riittänyt toiseksi viimeiseksi. 

Alkuviikon puolella tuli tehtyä muun muassa lajivoimatreeni Neulamäkeen Vähämetsän Juhan ja Pentikäisen Kallen kanssa. Treenissä ajettiin siis Kuopion Prismalta asvalttia Neulamäen näkötornille isoimmalla vaihteella, jolloin nousuun menee noin 10 minuuttia aikaa. Ja ainahan siinä tahtoo pieni kisailu syntyä. Tiistaina tuli aloitettua säännöllinen hierontajakso Kuopion hierojakoululla, jossa tulen käymään talven aikana sopimuksen mukaan kerran viikossa pois lukien lomat. 

Kuopiosta olen taas viime päivien aikana löytänyt reilusti uusia maastopyöräreittejä niin on tässä tullut todettua, että on täällä kyllä hyvät olosuhteet maastopyöräilijälle. Löytyy reilusti penkkaa ja sekä helppoja, että teknisiä polkuja aivan riittävästi. Lisäksi tuntuu, että täällä ei maasto kastu ja muutu mutaiseksi ollenkaan samalla tavalla kuin monessa muussa paikassa. En tiedä johtuuko rinteistä vai maaperästä, mutta yllättävän kuivana ja lähes puhtaana tuolla lenkeillä selviää. 

Tour de Porissa märkää ilman sadetta

Viime viikko jäi harjoituksellisesti hyvin kevyeksi ylimenokauden viikoksi. Tunteja tuli kuitenkin Tour de Porin ajelun myötä vähän yli 10. Lauantaina lähdin ajelemaan Poriin pitkää yhteislenkkiä Tour de Poria. Kahtena edellisenä päivänä oli satanut vettä niin paljon että maasto oli niin märkää, että en ole varmaan ikinä ajanut niin paljoa vesilätäkössä. Tapahtuman aikaan ei satanut kuin vasta lopussa, mutta se ei enää siinä vaiheessa paljoa haitannut. Poluilla/metsäautoteillä välillä oli ura enemmän veden alla kuin näkyvissä, mutta suurimman osan näistäkin paikoista pääsi kuitenkin ajamalla. Reitti kiersi lähtien karhuhallilta etelään kohti Luviaa VT8:n länsipuoleisissa metsissä. Retken tauko pidettiin Luvian ST1:llä. Luvian jälkeen suuntasimme metsiä pitkin Lattomeren majan maastojen kautta Massille, josta edelleen Ulvilaan. Ulvilasta jatkoimme Harjunpään kallioiden kautta Ruosniemelle ja sieltä kaupungin läpi takaisin karhuhallille Kokonaisuudessa oli kuitenkin hieno reissu ja dataa löytyy täältä: http://connect.garmin.com/activity/231358320

Ylimenokauden aikana kun itse suunnittelee mitä tekee harjoituksellisesti on mukava myös lukea asiaa harjoittelusta. Hevoskuurin sivuille olikin tullut hyvä juttu asiantuntevalta mieheltä suunnistuksen tilasta ja harjoittelusta. Moni asia harjoittelun suhteen pätee myös pyöräsuunnistukseen.

Tästä alkaa viimeinen arkiviikko ennen syyslomaa. Viikon aikana on tarkoitus tehdä peruskestävyysharjoituksia sekä voimaharjoituksia, mutta mitään kovaa viikkoa en aio tehdä. Syyslomalla on aikaa vaikka harjoitella vähän enemmän jos innostusta riittää. Opiskelijan syysloma ei omalla kohdalla ainakaan tule olemaan pelkkää lomailua, sillä loman jälkeen on tulossa kahdeksan seuraavan arkipäivän aikana kuusi tenttiä.

Viron leiriä

Edellisen päivityksen jälkeen on tullut leireiltyä Virossa pari päivää ja aloiteltua ylimenokausi Suomessa.
Viron leiriä eivät kelit suosineet aivan samalla tavalla kuin MC-kisoissa. Maanantaina heti ensimmäinen treeni paikallisessa hiihtokeskuksessa oli paikoitellen melkoista kurapainia. Heinikkoiset latupohjat olivat paikoitellen liukkaitakin ja varmaa oli ainakin taas mukava syksyinen "takamus täynnä kylmää vettä sekä hiekkaa" -fiilis. Iltapäivän treenistä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Treeni tehtiin keskellä Rakveren kaupunkia maanantaina noin klo 16-17 aikoihin. Alkumatkasta sattui karttavirheiden johdosta mielenkiintoisia tilanteita ja vähän ennen puolimatkaa metsäosuudelle tullessa sain Tuomon ja Samuelin kiinni. Kolmestaan ajoimme karttaan merkitsemätöntä polkua reippaasti ulos kartalta ja sen jälkeen mikään ei täsmännyt ennen kuin Juuso pelasti meidät ollessamme kartan reunalla. Jälkimmäisen puolikon ajoin Juuson kanssa tasaisesti vuorovedolla hyvällä otatuksella läpi kaupungin. Melko hurjaa touhua ajaa kahdestaan kisaa keskusta-alueella iltapäivällä vilkkaaseen aikaan.
Tiistaipäivän treenit olivat treeneinä mielestäni laadukkaampia kuin maanantain treenit. Rasteilla oli liputkin. Ensimmäisen treenin lähtöpaikalla saimme aikaan lähes diplomaattisen kiistan parkkeeraamalla automme armeijan aitauksen kulmalle. Vihainen sotamies ajoi meidät kilometrin päähän ja aloitimmekin treenin sieltä. Tämä pitkän matkan treeni oli mielestäni ihan laadukas treeni vaikka se ei itseltäni kovin hyvin mennytkään suunnistuksellisesti. Suot oli hyvin märkiä ja pari polkua oli hyvin heikosti näkyviä, mutta heikosti näkyviä uria oli myös MC-kisoissa ja luultavasti tulee olemaan myös ensi vuoden MM-kisoissa.
Tiistain iltapäivän treeni oli taas sprintti, mutta tällä kertaa ei muut liikkujat menoa haitannut. Onnistuin katkaisemaan ketjut pyörästäni ensimmäisellä polkaisulla lähtöpaikalla, mutta korjailin ne autolla ja lähdin uudestaan.

Keskiviikko meni matkatessa Helsingistä Kuopioon ja kouluhommien tsekkaamiseen. Torstaina tein pitkästä aikaa ensimmäisen voimatreenin salilla ja se tuntuu jaloissa vieläkin. Ensimmäinen sali tauon jälkeen pitäisi ottaa kyllä todella rauhallisesti, mutta ei sitä ikinä malta. Perjantaina ajelin reilun parin tunnin maantielenkin hapokkailla jaloilla hyvässä kelissä. Lauantaina ajoin kuopiolaisten perinteisen sunnuntailenkin Vehmerin lenkin. Keli oli hyvä ja maisemat aivan mahtavia. Parin mäen päällä olisi kameraa kaivannut, sillä on tämä Kallaveden ympäristö ruska-aikaan mäeltä katseltuna todella hienoa. Puijon tornikin näkyi Vehmersalmelle asti, jonne on noin 30 km linnuntietä. Lenkin pituudeksi tuli noin 94 km ja aikaa paloi noin 3:20. Jälkimmäiselle puoliskolle jalat loppui, sillä ensimmäisen puoliskon ajoin 30,2 keskarilla ja toisen 26,9. Ensimmäisellä oli vielä tietyömaalla pyörän kantamistakin pätkä. Dataa löytyy tästä: http://connect.garmin.com/activity/227989274

Offseason

Kausi ohi. Varsinaista kausianalyysiä en ala sepustamaan, mutta tässä jotakin pääpiirteittäin.
Kauden alussa tuli jollekin tavoitteista puhuessa kerrottua, että MM-kisoissa voisi viime vuodesta parantaa ja red groupin paikka olisi mukava. Molemmat täyttyi. Kokonaisuudessa Suomen joukkueella kausi on mennyt vahvasti yläkanttiin. Mitenkään täysin huipputyytyväinen en voi olla omaan kauteeni, sillä tässä on tullut pohdiskeltua, että vuoden 2010 jälkeen taso ei ole mitenkään vahvasti noussut. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä ylimenokauden jälkeen kehittämään kuntoa entistä paremmaksi. Uusia suunnitelmia fysiikan kehittämisen suhteen löytyy ja taitopuoli pysyy kyllä mukana vaikka kulku tästä paranisikin. Ensi vuonna näkee paremmin miten suunnitelmia on pystynyt toteuttamaan ja mihin niillä päätyy.

Viron kisaviikonloppuna pääsin omalle tasolleni oikeastaan joka matkalla, mutta mitään aivan huippuonnistumista ei kuitenkaan sattunut kohdalle. Sprintissä sija 8. joka taisi olla tämän vuoden paras kansainvälinen sprinttisijoitus. Noin 40 sekuntia oli aivan selviä virheitä niin niistä olisi pitänyt puolet saada pois niin sillä olisikin jo päässyt kuuden joukkoon.
Pitkällä matkalla tuli 7. sija, joka oli paras sijoitus ikinä kansainvälisellä pitkällä matkalla. Alku meni huonosti, mutta Samuli sai minut kolmella minuutilla kiinni 5-6 välillä ja ajoimme porukalla noin 10 väliä vain vähillä virheillä. Puolimatkan jälkeen oli perhoshajonta, jossa jäin Samulista ja ajoin loppuosan yksin. Muutaman välin jaksoin vielä yksin ajaessa puristaa mukavalla vauhdilla, mutta sen jälkeen hyydyin ja putosin lopussa sijan tai pari. Joka tapauksessa alun jälkeen suunnistusvirheitä ei juuri tullut.
Viestiin minulle tuli paikka kakkosjoukkueen toisella osuudelle. Joukkueemme aloitti Susanna ja ankkurina oli Samuel, joten joukkue oli kyllä hyvä. Susanna tuli aloituksesta hyvin, joten hyvää paikkaa oli tarjolla. Heti alussa muutaman sekunnin perästä lähtenyt Samuli pääsi hajonnan turvin ohi, mutta olin kuitenkin melko lähellä. Kisan jatkuessa en nähnyt oikeastaan ketään maastossa ja Samuli kasvatti eroa minuun ilmeisesti lähinnä ajamalla ja myös lyhyempien hajontojen turvin. Lopputuloksena ankkuriosuuden jälkeen kolmas sija, jota ei tosin lasketa mihinkään, koska Suomen ykkösjoukkue oli edellä.

Tästä kuitenkin hyvillä mielin offseasonille ja nyt banquettiin.