Huomenna perjantaina starttaa kauden 2015 pyöräsuunnistuksen maailmancup. Kisapaikka on Unkarin Vargesztesissa. Ensimmäinen kisa on yhteislähtö, tavoiteaika 85min, toinen kisa lauantaina on keskimatka, tavoiteaika 50min ja sunnuntaina on vielä ohjelmassa viesti.
Kisamaasto on "semimäkistä" eri löytyy noin 100m korkeita mäkiä, eli ei kovin suuria mäkiä mutta jotakin. Noususummaa on huomiseen yhteislähtöön luvattu 530m. Maastopohja on ennakkotietojen mukaan oletettavasti lähinnä jonkinlaista multamaata, joka on ajoteknisesti kuivalla helppoa. Pienempien urien risteyksiä voi olla hankala löytää ajaessa, koska niillä on heinikkoa.
Oma kisoissa tuleva kulku on itselle hyvin arvoitus, koska viime päivien valmistautuminen Budapestin kaupunkilomailun merkeissä on melko erikoinen tapa valmistautua kisoihin. Kuitenkin kohtuu hyvä harjoituskevät on takana, vaikka varsinaisia kovia viikkoja ei ole juuri tullutkaan tehtyä.
Budapestissa lenkkiä. Kuva Elina Erkkilä
Käytyjä kisoja
Edellisen kirjoittelun jälkeen olen ajanut kisat Baixo Guadiana Marathonin Algarvessa, Roc Laissagaisin Ranskassa sekä pyöräsuunnistuksen WRE-kisat Itävallassa. Baixo Guadiana oli hienosti järjestetty tapahtuma Itä-Algarvessa. Kisa sujui kaikin puolin itseltäni hyvin ja pääsin yksin karkuun 60km kisassa noin 20km kohdalla. Lopussa vajaa 10km ennen maalia eturengas alkoi tuntua vajaalta, vaikka ajoin vahvistetuilla renkailla. Lisäsin renkaaseen hiilidioksidipatruunalla ilmaa ja pääsin ajamaan tällä mukavasti maaliin vaikka maalissa taas rengas oli aika vajaa. Voitto kisasta kuitenkin ja hieno tapahtuma tuli käytyä onnistuneesti.
Roc Laissagais kisa ajettiin 12.4. Laissacissa, Etelä-Ranskassa. Kisa kuuluu UCI marathon world seriesiin, joten kisassa oli paikalla hyvin kova joukko maailman maastopyöräilyn kärkikuskeja. Kisarata oli varmaankin kovin mitä olen ajanut, 87km ja reilu 3000m nousua. Ja polut ei kovin nopeita ollut. Kisavalmistautuminen tuli olosuhteiden pakosta toteutettua kolmen päivän automatkalla Etelä-Espanjasta Gibraltarin lähistöltä Laissaciin ajaen. Kisaan lähdin rauhassa liikkeelle osittain tarkoituksella, osittain siksi ettei jalka tuntunut kovin vahvalta. Rauhallisen alkuvauhdin jälkeen suunnittelin 1,5 h kohdalla että ei vielä kannata kiristää kun on pitkä päivä vielä kisaa jäljellä. 2h kohdalla kisassa kuitenkin alkoi voimat hyytyä jaloista. Tästä eteenpäin kolme tuntia olikin lähinnä poisselviämistaistelua, välillä parempaa, välillä heikompaa. Vielä viimeisestä isosta mäestä jäi kuitenkin hyvä maku kun jaksoin sen ajaa mukavasti. Reitti oli joka tapauksessa erittäin hieno, varmaankin paras mtb-kisarata mitä olen ajanut, mutta myöskin raskas.
Roc Laissagaisin maalissa. Kuva Elina Erkkilä
Itävallassa kävin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuskisat, joista sai hyvät harjoitukset MC-kisoja varten. Lauantaina voitin hyvin suunnistusteknisen, sekä kiihdyttelyjä sisältäneen sprintin. Sunnuntaina pitkä matka, joka ei tosin oikein ollut pitkä matka, oli myös suunnistustekninen ja sisälsi paljon rasteja. Tässä kisassa sijoituin kolmanneksi, häviten kärkeen noin 1:50.
Algarvessa on nyt asusteltu kohta puolitoista kuukautta ja maastopyöräkisoja on jo käytynä kolme yksittäistä maratonia ja yksi kolmipäiväinen etappiajo. Ensimmäisestä hyvin sekavasta ja heikosti järjestetystä kisasta kertoilin jo edellisessä postauksessa.
Beach-pyöräilyä. Kuva: Elina Erkkilä
Portimaon rantapolkuja.Kuva: Elina Erkkilä
Toinen maratonikisa, jossa kävin, järjestettiin 22.2. Sao Bartolomeu de Messinesissä ja matkaa oli 60 km. Kisaan päätin lähteä asenteella, että seuraillaan muita vähintään puolimatkaan, jos pystyy. Kisa sujuikin hyvin kaikin puolin, eikä vauhti ollut mitenkään tappavaa. Alkuosasta joihinkin mäkiin tuntui vähäsen pahalta, mutta alkuintoilujen jälkeen tasaisilla ei ollut oikein kellään vetohaluja. Noin 20 km ennen maalia tultiin suureen notkoon, josta alkoi loiva nousu. En tiennyt reitistä mitään, mutta vaikutti siltä että noususta taitaa tulla melko pitkä. Kellään ei juuri ollut vetohaluja nousuun, joten menin keulaan hitaasti vauhtia kiristäen. Tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti karata joukosta, mutta yhtäkkiä huomasin, että yhtä lukuunottamatta muut ovat tippuneet. Tästä innostuneena lisäsin vielä vauhtia ja viimeinenkin seuraaja tippui perästä. Nousu kesti noin kaksi kilometriä ja loppuosassa alkoi jo vähän jaloissa ahdistaa, mutta onneksi tästä seurasi pitkä alamäki. Paikallisiin pyöräilijöihin nähden alamäet ovat itselleni vahva osa-alue, ja oletettavasti lisäsin tässä etumatkaani. Loppumatkasta ei ollut Portugalilaisittain suuria mäkiä ja jaksoin ajaa tästä mukavasti yksinäistä ajoa maaliin asti. Kisasta siis voitto kotiin tietämättä vastustajien tasosta yhtään mitään.
Kuva: Elina Erkkilä
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Algarven mestaruus -cupin kisa. Kisaan olin ilmoittautunut kilpa-sarjaan,, johon vaadittiin lisenssi, ja olin lisenssinumeron ilmoittanut. Kisapaikalla järjestäjät kuitenkin halusivat nähdä lisenssini, joka oli vielä silloin Suomessa. Tästä johtuen minut siirrettiin kuntosarjaan, joka starttasi kaksi minuuttia kilpasarjan jälkeen samalle reitille. Tästa lähdöstä pääsin melko pian alun jälkeen omille teilleni ohittelemaan lisenssikuskeja. Sijoituksista ei ollut minulla kisan aikana mitään tietoa, montako kisakuskia edelläni vielä oli. Huolto kuitenkin toimi loistavasti ja 80 km:n kisa tuli ajettua käytännössä koko ajan yksin välillä muita ohitellen. Tehoja oli kisassa koko ajan melko paljon pelissä, ja lopussa alkoi hieman hyytyä. Onnistunut ajo kuitenkin ilman isompia ongelmia. Lisenssikuskien kärki ajoi kyllä aika paljon kovempaa, mutta oletettavasti edes SM:ssä ei kärki aja näin kovaa.
Kevään eniten odottamani tapahtuma ajettiin viime viikonloppuna, 6.-8.3. Tavirassa. Tapahtuman nimi on Algarve Bike Challenge ja se sisälsi kolme etappia, prologin ja kaksi maratonia. Kisa käytiin parikisana ja ajoin kisan Team Erigeepper Challengen nimissä, parinani kokenut distanssiurheilija Juha Vähämetsä. Prologi ajettiin Taviran vanhassa kaupungissa perjantai-iltana iltavalaistuksessa. Reitin pituus oli 2,5 km, jonka aikan ajettiin muun muassa tiukkoja mutkia mukulakivillä, portaita sekä pari tiukkaa penkkaa. Tässä kypäräkameravideoni prologista:
Algarve Bike Challenge -prologin lähtö. Kuva: Elina Erkkilä
Lauantain etappi oli noin 80 km pitkä ja tämän etapin suurimmat nousut olivat noin 200 metrin luokkaa. Kokonaisnoususummaa kertyi noin 1800 metriä. Alusta oli lähes kokonaan erilaista soraa ja sepeliä sekä välillä myös kapeita uria. Kisa sujui puolimatkaan mukavasti, mutta sitten minulta tyhjeni rengas takaa hetkessä aivan tyhjäksi. Tiesin heti, että nyt on iso reikä, koska rengas tuli heti aivan tyhjäksi. Reikä paljastuikin isoimmaksi, jonka olen ikinä nähnyt. Tässä tilanteessa ei ollut mahdollisuutta laittaa edes sisärengasta renkaaseen, koska se olisi vain pullistunut heti ulos renkaasta, eikä edes vanha "geelipaperi reikään" kikka olisi toiminut näin ison reiän tapauksessa. Alettiin sitten siinä soittelemaan varakiekkoa ja huoltajalle kiitos, että pystyimme jatkamaan kisaa, vaikka tässä menikin aikaa noin 24 minuuttia. Kiekon saatuamme jatkettiin taas ajoa, ja pitkän tauon jälkeen itseltäni meinasi alkuun intoilu kisa-ajoon olla vähissä pitkän tauon takia, mutta kohta taas ajettiin kisaa kuin ennen taukoa. Loppu tuli taas mukavasti. Viimeiset viisi kilometriä alkoivat itselleni olla hieman raskaita, mutta varsinaista kunnon hyytymistä ei tapahtunut, joten vauhdinjako oli hyvin onnistunut.
Sunnuntain etappi oli kilometreissä hieman lyhyempi, mutta noususummaa kertyi hieman yli 2000 metriä, joten yhtään lauantaita helpompi päivä ollut tiedossa. Reitti nousi korkeimmillaan noin 500 metrin korkeuteen, joten muutama nousu oli myös hieman lauantain nousuja pidempiä. Alkumatkasta minulla alkoi taas vuotaa takarengas hiljaa. Kahdesti pysähdyin laittamaan CO2-patruunan renkaaseen ja loistavan huollon ansiosta nopea kiekonvaihto ja jatkoimme taas matkaa. Tähän koko rengassäätöön tuhraantui aikaa varmaankin vain noin kaksi minuuttia. Suurimmat nousut ajoimme mielestäni hyvin, vaikkakin kärjen pro-kuskit ajoivat ilmeisesti paljon kovempaa. Kisan pisimmän alamäen loppuosassa minulta meni taas takarengas. Tämä oli siis jo etappiajon kolmas takarengas, ja joka kerta oli käytössä eri rengas ja myös eri kiekko. Tällä kertaa laitoimme sisärenkaan renkaaseen ja jouduimme pumppaamaan pikkupumpulla, joten episodiin meni aikaa yli viisi minuuttia. Lopussa viimeiset kymmenen kilometriä olivat minulle vaikeita, mutta onneksi Juha jaksoi vetää hyvin sillä osuudella. Kokonaisuutena rengasongelmista huolimatta oli hyvä ja mukava reissu. Sijoitus nyt jäi rengassäätöjen takia alas, mutta pääasia on, että molemmilla oli kulku kohdillaan silloin kuin kalusto kesti.
Enää en tarkoituksenmukaisesti kilpaile Portugalissa käyttäen Schwalben Thunder Burt renkaita, edes RaceGuardeja, joita käytin. Tällä hetkellä on jo pyörässä alla Continentalin Race King 2,2" Protectionit alla, ja vaikuttaa siltä, että näillä ajan myös EM-kisoissa kesäkuussa.
Kauden ensimmäinen kisa tuli siis käytyä, ja kisan järjestelyistä voi lähinnä todeta että toivottavasti jää myös kauden huonoimmaksi reitin merkkauksen osalta. Reitin merkkauksen lisäksi järjestelyt olivat ihan ok, etumoottoripyörät ja kaikki kunnossa ja lähtö melko näyttävästi torilta tehden silmukat pitkin kylää moottoripyörien perässä. Kisan matka oli 50km ja maasto kohtuu tasainen, noususumman ollessa reilu 400m ja isoimmat yksittäiset nousut olivat reilun 50 metrin luokkaa.
Rota da Laranja, hetki ennen lähtöä. Kuva: Elina Erkkilä
Kisan lähtöviivalle väki oli ryhmittynyt yllättävän aikaisin ja tiiviisti, joten jäin aavistuksen kauas, mutta tämä ei kuitenkaan haitannut. Noin 5 kilometriä meni mukavasti asvaltti- ja soratieajelua, tosin kiihdyttelyt oli aika raivokkaita. Olin päässyt hyviin asemiin kärkiporukassa ja porukkamme alkoi irtaantua isosta massasta, kunnes ajettiin pieni harhalenkki, jonka seurauksena sijoitus putosi jonnekkin 30-50 tietämille. Tästä kuitenkin traktoritietä ajellessa pääsi puikkelehtien nousemaan ryhmässä ja kohta meitä irtaantui seitsemän miehen kärkiryhmä. Tällä porukalla ajettiin mukavan rentoa tahtia noin 20km kohdalle. Tässä teimme noin 8min harhalenkin vaikka ajoimme vain etumoottoripyörän perässä, mutta tämä crossikuskikin oli yhtä hukassa kuin kisaajat. Reitille päästyämme ajettiin vain muutama kilometri kunnes oltiin taas hukassa. Tässä harhakäynnissä kesti noin 2,5 minuuttia. Kunnes olimme "entisen kärkiporukan" joukolla taas palanneet reitille, lisäsin kohta tämän jälkeen vauhtia ylämäkeen, ja pääsin porukasta irti. Irti pääsemistä auttoi vielä paikallisittain tekninen osuus, joilla olen täkäläisiä kuskeja vastaan vahva. Tästä ajoin 25 km maaliin yksin koko reitin loppuun melko hyvin reitillä pysyen. Pari henkeä ohitin tällä matkalla, ja näiden lisäksi pienen porukan, joka oli reitin vieressä aidan väärällä puolen. Maalissa merkattiin, että olin tullut maaliin yhdeksäntenä.
Jos ei lasketa merkkausta, rata oli kuitenkin mielestäni maratonreitiksi ihan hyvä. Melko tasainen tosin läheiset maastot huomioon ottaen, mutta se olikin kisalla jonkinlainen teema, ettei kaikissa kisoissa ole aina ole paljoa nousuja. Kisareitillä oli asvalttipohjaa, josta valtaosa hyvin kapeaa, arviolta jopa noin 10 km. Reitistä kokonaisuutena valtaosa oli traktoriuria ja joukossa myös välillä hyvinkin kapeaa single trackiä. Vauhdikas rata oli kokonaisuutena ja paljon tiukkoja käännöksiä. Alkupuoliskolla ajettiin paljon appelsiinipuupeltoja, joilla sai väistellä urille vierineitä appelsiineja. Suomessa harvemmin on kisoissa appelsiineja urilla haastetta tuomassa. Kerran appelsiinipuupellolla kaaduinkin kyljelleni kun pellon kulmassa traktoriuralla oli mutkassa paljon jotakin kaadetun heinän tapaista irtomassaa, joka osoittautui yllättävän liukkaaksi, mutta pehmeäksi kaatua.
Maaliin päästy. Kuva: Elina Erkkilä
Onneksi tämän kisan tasoinen reittimerkkaus ei ilmeisesti ole täälläkään tavallista, niin hiilenä oli osa paikallisista kisakuskeista että siitä saattoi helposti päätellä. Ensi sunnuntaina uudestaan kisaamaan, tällä kertaa tulossa 60km matka ja nousua ehkä 1120m. Matka ja noususumma ovat suunnilleen samat kuin TahkoMTB:ssä, mutta pohja oletettavasti on pääosin metsäautoteitä, joten kisasta on tulossa kuitenkin nopeampi.
Toinen viikko Algarvessa, tarkemmin Portimaossa alkaa olla takana. Maastopyöräilyn kannalta harjoitusolosuhteet ovat erinomaiset. Lämpöä on pyöräilyn kannalta juuri sopivasti, mutta aivan kunnon rantakelejä ei täällä ole vielä näin helmikuussa ollut. Polkuja ja mäkeä riittää ajettavaksi loistavasti, pari videotakin on tullut reiteillä kuvattua.
Picotan päällä
Suurin osa "poluista", joista joitakin on myös merkitty maastopyörä-/vaelluskäyttöön, on todellisuudessa suomalaisittain lähinnä metsäautoteitä. Näillä urilla on rinteissä melko paljon vesiuria ja jotakin sepelintapaista kiveä. Toistaiseksi ei ole mennyt yhtään rengasta sepelikössä, mutta saa nähdä miten ne pidemmän päälle kestävät tuota kiveä. Piikkipensaiden takia litkut renkaissa on lähes pakolliset. Yhtään piikkiä en ole vielä renkaissa havainnut, käsissä ja jaloissa tosin muutaman. Metsäautotien tapaisten urien lisäksi alueelta löytyy melko hyvin myös "single trackejä", jotka on pääosin olleet todella hienoja. Monchiquen mäillä on runsas verkosto maastopyöräreittejä, joilla single trackit on enemmän tai vähemmän muokattu maastopyöräilyyn sopiviksi. Näitä on aivan mahtavaa tykitellä rinteitä mutkitellen alaspäin. Hankalinta on vain löytää näitä hyviä reittejä.
Huomenna eli sunnuntaina 15.2. on oma kisakauden avaukseni. Kisasta on melko vähän tietoa, mutta nimi on Rota da Laranja ja osallistujia on tällä hetkellä ilmoittautunut 156 henkeä päämatkalle, eli 50 km:n matkalle, jolle olen itsekin menossa. Paikkakunta on Luz de Tavira, ja tämän lisäksi juuri muuta en tiedäkään kisasta kuin että startti on 9:30. Kisaa on mainostettu tasaisena kisana, kun nousua on vain 600 metriä, joka on paikallisittain erikoisen vähän. Ensi viikonloppuna on odotettavissa huomattavasti mäkisempi startti.
Portimaossa ollaan nyt tällä hetkellä yhdeksättä päivää. Tänään tuli ensimmäistä kertaa ajeltua kaupungin länsipuolen rantakallioilla ja on kyllä mahtavia polkuja ja hienoissa maisemissa. Alla video jonka kuvasin. Tuli pitkä video kun oli niin paljon hienoja polkuja ettei malttanut leikata paljoa pois :D
